Henning. (Nauraa itsekseen).
Lange. Sitte ne tahtoivat minulta tietää, missä junkkeri muka oleskelee. Niin, sanoin minä, ellei hän ole täällä, lie hän tehnyt tiellä toisen päätöksen. Mutta tänne hän ainakin lähti, kuulittehan sen itse siltä Henning-roistolta.
Henning (Pyyhkäsee kädellään hiuksiaan, hymyillen).
Lange. Sitte ne sadattelivat ja kiroilivat kuni hurjat, ja minä kökötin vain aivan rauhassa niiden keskellä, mietiskellen: Piru periköön teidät kaikkityyni pala palalta! No, ja sitte ne syöttivät pari tuntia, ja sitte satulaan jälleen ja aika vauhtia Rügenvaldeen. Ja miten Massov karjui, kun minä joka suhteessa jäin syyttömäksi — sen kai arvannet. Vihdoin laitettiin minut tähän huoneesen, joka näköjään on jonkinlainen aarre-aitta. Ei täältä juuri helpolla ihmistä varasteta ainakaan, se on varma. No, mutta sanoppas, kuinka on teidän käynyt?
ja Dörte lähetti teille terveisiä. Ruskea lehmä sai viime yönä vasikan, sonni-vasikan, ja susi vei jälleen lampaan. Kauroja ai'oimme — — —
Lange. Tuon saatat kertoa sittemmin. Minä tahdon tietää, miten junkkerin on laita.
Henning. No, aluksi niin ja näin. Hän aikoi ensin kaikkien renkien kanssa lähteä ratsastajia takaa-ajamaan. Vasta sitte, kun me häntä kieltelimme, muisti hän isänsä kuoleman ja muuttui hurjan raivoksi; sitte mummo lohdutteli häntä. Sitte pyysi hän satuloitsemaan Papurikon ja ajoi täyttä laukkaa Buggenhagen'in herran luo, pyytämään sitä ja_Henning_. Tähän saakka varsin hyvin, isäntä. Mummo on hyvissä voimissa
toisiakin avukseen. Ja tuskin oli hän poistunut näkyvistämme, niin tuli kolme herraa ratsastaen, Krokov'in ja Devitz'in herra — kolmatta min'en tuntenut — ne kysyivät Bugslaff-herttuaa, ja kun me sanoimme hänen menneen Buggenhagen'in herran luo, kääntyivät ne vasemmalle ympäri ja nyt kuni tuuliaispää hänen jälkeensä; mutta ett'eivät ne hälle pahaa aikoneet, sen minä kyllä huomasin.
Lange (juhlallisesti). Vanha Jumala elää vielä, Henning. Saatpa nähdä, ennen päivän laskua kuulemme jälleen uutisia.
Henning. Ehkäpä kyllä! — Ja sitten, isäntä, sitte lähetti Dörte teille jotakin; hän arvasi hyvin, ett'ei teitä täällä liiaksi lihoteta (tyhjentää korin).