Lange. Rouva herttuatarko? Eikö vielä ollakkaan niin pitkällä?
Veit. Kuinka pitkällä, kummi?
Lange. No, kurkussani.
Veit. He, Herra varjelkoon! Junkkerihan on hyökännyt kaupunkia vastaan sadan ratsastajan kanssa ja vaatinut hovimarsalkkia otteloon.
Lange. Junkkeri? No, tunsinhan minä Bugslaff'ini. Pyhä risti! Ja tuo hirtehinen, tuo — (uhaten Henning'iä nyrkillään'). Odotappas!
Veit. Taisteloon hän on vaatinut hovimarsalkin torvilla ja julistajan kautta, ja puoli Rügenvaldea on muureilla, ja vast'ikään lähti Massov'ikin taisteloon — kuulittehan kai toitotukset; — nytkös siitä saadaan punaisia päitä! Mutta pois, pois! Minä menetän virkani, jos armollinen rouva — — — (työntää Henning'in ulos).
Lange. Taivahan Luoja, nyt putosi myllynkivi sydämeltäni.
Kolmas kohtaus.
Lange. Herttuatar Sophia (kiireesti), Veit (menee,
sulkee oven mennessään).
Herttuatar (etu-alalle, ankarasti katsellen Langea). Sinä olet pahoin loukannut luottamustamme, talonpoika!