Lange — — min'en ole laittanut tusinoittain miehiä häntä takaa-ajamaan ja pois raastamaan kuni hevos-varasta.
Herttuatar (pakoittaen itseään). Paljon on tapahtunut, joka olisi voinut olla tapahtumatta. Minäkin saatan erehtyä ja olenkin erehtynyt. Mutta hänellä on toki siksi isänsä luonne, että olisin voinut toivoa, — vaan turhaa on siitä sulle puhua.
Lange (läheten häntä). Puhukaa Te vain minun kanssani, rouva herttuatar. Se on parempi, kuin Massov'in kanssa keskusteleminen. Näettekös, Hans Lange on raaka talonpoika eikä tiedä valtio-toimista enempää, kuin kartano-koiransakaan. Mutta mitä kuuluu äidin ja pojan väliin, sen hän tietää paremmin, kuin tuo kuiva, kalpea, myrkyllinen heittiö, tuo oiva herra Massov. Sillä minullakin on äiti, ja kun olin nuori, oli mulla kova pää ja hällä kova käsi, eikä hän mua juuri huonosti kuranssannutkaan, kun se juoni päähän pisti. Minä tiedän siis vallan hyvin, mitä pojan tulee äidiltään kärsiä, mutta tiedän myöskin, mitä hänen ei tule kärsiä, ja voin pyhästi vannoa: Jos minun äitini olisi pidellyt minua niinkuin Te — tarkoitan herra von Massov'ia — nuorta junkkeriamme, niin, Jumal' anteeks' suokoon syntini, hirttänyt minä olisin itseni katon harjaan, jotta jalkani olisivat heiluneet suoraan äitini ikkunan edessä! Sitte hän ehkä toki pikkusen olisi aprikoinut asiata.
Herttuatar (seisoo syvissä mietteissä). Minä olen monesti koettanut kutsua häntä luokseni. Mutta yhäti on hän minusta poistunut.
Lange. Kun hän on tiennyt, että Massov-ilkiö aina olisi oven takana piileksinyt, kun poika olisi tahtonut au'aista sydämensä äidilleen.
Herttuatar. Minä kiellän puhumasta moista uskollisimmasta palveliastani, jota ilman vieläkin istuisin Gollnov'in tyrmässä.
Lange. Tai jota ilman monta aikaa sitten olisitte elänyt sovinnossa jalon aviopuolisonne kanssa. (Äänettömyys. Toitotuksia lähempää).
Herttuatar. Kuolleet ovat rauhassa. Oi, taivas eläviäkin rauhaan saattakoon! (Kasvavalla innolla). Melske lähenee kaupunkia, kapinoitsiat ovat siis voitolla, — Lange, vielä kerta, hänen ja minun tähteni: Riennä ulos, puhu, neuvo häntä, ilmoita hälle minun tahtoni. — Sinä olet puhellut mulle paljon, joka sietää ajattelemista, minä huomaan rehellisen tarkoituksesi, vaan täytä toimesi, — ruhtinattaren, äidin, syvästi nöyryytetyn vaimon kiitos sinut palkitsee!
Lange. Ei, rouva herttuatar, siit'ei synny mitään. Mielelläni täyttäisin tahtonne, mutta minä en pysty kieltämään nuorta herttuaani, kun hän tekee velvollisuutensa, ottaessaan valtaansa maansa, joka oli vähällä luiskahtaa hänen kouristaan. Mutta tiedättekö mitä? Te olette hänen äitinsä, menkää Te taistelo-paikalle ja ottakaa sanansaattaja mukaanne, joka ilmoittaa Teidän tahtovan puhua sanasen poikanne kanssa, ja min'en tuntisi Bugslaff'ia, jos hän ei — — —
Herttuatar (huomattavan viivyttelemisen jälkeen, elävästi). Sinä tulet kanssani, Lange!