Henning. En, rouva herttuatar, niin kauvas min'en vielä ennättänyt. Sillä kun Veit Klinker'in kanssa menin rappusia alas, pisti päähäni, että junkkerimme lopulla voisi käyttää ehkä minuakin tappotanterella, ja sitte sanoin minä Veit'ille: Veit, sanoin minä, onko sulla täällä jossain kelpaamattomia keihäitä tai sota-nuijia tai muita semmoisia? Suuret läjät, hän sanoi, ja vei minut vanhaan ase-kamariin, ja minä tartuin heti suurimpaan, kahdenkäden käytettävään miekkaan, vaan Veit sanoi, ett'ei se ollut talonpoikia varten, ja antoi sitte tämän "koin-tähden" kouraani, ja minä ai'oin heti hyökätä linnan-portista ulos, mutta siinä oli jumalattoman suuri joukko porvareita, ja ne sanoivat Massov'in aika hassusti otellen junkkerimme kanssa ja Bugslaff'in jo olleen kärventävässä kuumassa, mutta yht'äkkiä oli Krokov'in ja Devitz'in herrat rientäneet kaupungin valleilta hovimarsalkin niskaan ja löylyttäneet häntä niin, että hän lie kiittänyt onneaan, päästyään käpälämäkeen, sillä kaupunkilaiset jättivät hänet aivan yksikseen keskelle kuuminta liekkiä. No, hän kai hankkii uuden joukon, sillä, sanoivat ne, ylimys-väki ei suinkaan salli Massov'in niin äkkiä poistuvan. Mutta heti kun rügenvaldelaiset huomasivat junkkerimme olevan voitolla — (toitotuksia) siinä kuulitte jälleen; ne ovat au'aisseet portit selki-seljälleen ja vaatineet häntä heidän hallitsianaan ratsastamaan linnaan, ja jos hän liian kauvan on antanut itseänsä vaatia, niin — — —
(Linnan-pihalla huudetaan): Hallitsiamme eläköön!
Eläköön herttua Bugslaff!
Lange (kiiruhtaa ikkunaan). Bugslaff! Peijakkaan poika! No, Luojalle kiitos, ettäs siellä olet. Tuolla huudetaan "eläköön", ja oikeastaan pitäisi minunkin huutaa sekaan, mutta tuntuu aivan kuin kurkussani olisi jonkinlainen tönkkä — min'en voi muuta, kuin käydä junkkeriani vastaanottamaan. Rouva herttuatar, Te tulette tietysti mukaan?
Herttuatar (viivytellen). Kuinka saatan minä häntä nyt lähestyä?
(Bugslaff'in ääni käytävästä.) Missä hän on? Minne olette Lange-isän raastaneet?
Lange. Sieltäpä hän jo tuleekin, ja varmaankin varmoissa tamineissa. Puhutelkaa häntä suoraan oikein niinkuin äiti poikaansa — — —
Viides kohtaus.
Entiset. Busglaff (sota-asussa).
Bugslaff (näyttäikse ovessa). Miss'on vanha — haa, mitä näen! (Peräytyy, jääpi ulkopuolelle kynnystä).
Lange. Päivää, Bugslaff; herttaista, että tulit, sinulla onkin sentään nuoremmat jalat. Me molemmat olimme juuri tulossa sinun luoksesi, mutta — kävi vitkaan; näet, pelko — ja riemu — on pikkusen vaikuttanut polviimme — eikö totta, rouva herttuatar? — No, ja anna nyt kättä äidillesi, Junkkeri, ja sillä hyvä, ja antakaa toisillenne anteeksi ja unohtakaa, niinkuin kristityt ihmiset — — —