Lange. No, mutta kuuleppas nyt, Bugslaff, tämähän on toki minun mielestäni liian hullua. Mene nyt äitisi luo, anna hänelle kättä ja sano, että mielesi on paha, kun tulit lausuneeksi niin paljon tuhmuuksia.
Bugslaff. Vanhus, minä tiedän mitä puhun, ja herttuan-valani kautta — — —
Lange. Ohoo, junkkeri, sieltäkö nyt tuuli käy? Joko herttua on näin äkkiä kallonne mullistanut, jotta luulette jok'ainoan lausumanne sanan olevan puhtahinta kultaa ja vanhan talonpojan täytyvän pitää suunsa lukossa? No, kyllä kai minä tahtonne täytän. Mutt' ei kenkään voi kieltää mua ajattelemasta, että äidin on varsin hyödytöntä pyytää anteeksi pojaltaan, joka ei tahdo sitä kuullakkaan.
Bugslaff (kiivaasti). Lange-isä!
Lange. Ei mitään isättelemistä. Minun pitäisi hävetä silmät päästäni, jos olisin kasvattanut oman pojan, joka käyttäisi itseään tuolla tavoin. Bugslaff, tai herra herttua, piti sanomani, minä kysyn sulta nyt kunniasi ja autuutesi kautta: Onko tuo sulta todentekoa, — etkö tarjoa äidillesi kättäsi?
Bugslaff (kovassa taislelossa). En — saata, — en — voi!
Kuudes kohtaus.
Entiset. Putkammer, Devitz, Krokov ja muita aatelismiehiä.
Putkammer. Varustakaa itsenne, herttua, ja astukaa ratsaille. Koko kaupunki odottaa, tahtoen nähdä nuoren hallilsiansa.
Krokov (tulee). Minä sanon teille, junkkeri, silmänne suurenee. Kuni taikalyömästä kaikki rakennukset täynnä kiehkuroita ja lippuja ja koko raatikunta juhla-puvussa — — —