Bugslaff. Heti pidän katselmuksen, arvoisat herrani, (läheten Langea) ja sinä, Lange-isä, ratsastat lähinnä minua, jotta koko maailma näkisi — — —
Lange. Minäkö?
Bugslaff. Ethän hämmennä tätä riemullista nautintoani?
Lange. Ratsastaisin vieressänne? Minäkö? Jotta rügenvaldelaiset saisivat osoittaa minua sormellaan; Tuo on se, jolta nuori herttua on oppinut säädyllistä käytöstä äitiänsä kohtaan? Semmoista oppia saa Hans Langen luona Lanzkessa? — Minä vaipuisin maahan, jos sellaisen häpeän harmaille hiuksilleni saattaisin. Ja vaikk'ei sitä kukaan sanoiskaan, — täältä, sisästä kuuluisi ääni, kuuluisi kovemmin kaikkia torvia ja eläköönhuutoja! Nyt ratsastat kelvottoman pojan rinnalla, ja siis olet itsekkin kelvoton mies! (Aatelismiehet nurisevat).
Krokov. Minä luovun teistä, junkkeri, jos sallitte tuon hullun kauvemmin raivota!
Bugslaff (äkkiä hilliten kiihkonsa). Kylliksi! Minä näytän, että olen hänen koulussaan jotain oppinut ja että taidan hänettäkin paremmin hillitä itseäni, ja jos hän on unohtanut velvollisuutensa hallitsiaansa kohtaan, muistan toki minä, mistä minun tulee häntä kiittää. Seuratkaat herrat! (Reippaasti pois toisten kanssa).
Seitsemäs kohtaus.
Lange. Herttuatar.
Lange (katsellen Bugslaff'in jälkeen, äkkiä jälleen tyynesti). Mitähän taas tuo? Hiisi vieköön, Hannuseni — —! (kynsien korvallistaan) tämäpä kirottu historia! Jos äiti tietäisi, mitä kummia minulle on tapahtunutkaan! Niin niin, yhdessä kohden ovat prinssitkin ihmisiä: Ne eivät mielellään kärsi itsestään törkeyksiä lausuttavan, ja varsinkin kun vasta ovat hallitukseen päässeet. Mitenhän tämä saadaan järjestykseen jälleen?
(Seisoo mietteissään, kääntyy sitte herttuattareen).