Syyskuun 12:ntena alkavat taistelut siihen saakka rauhallisella rintamalla Verdunistä kaakkoon ja Pont-á-Moussonin tienoilla. Me olimme siellä niissä asemissa, joihin hyökkäyksemme syksyllä 1914 olivat jäykistyneet; taktillinen epämuodostuma, joka saattoi houkutella vastustajan suureen taisteluun. Ei ole oikein ymmärrettävissä, minkätähden ranskalaiset vuosikausia antoivat meidän pysytellä tässä suuressa kolmiossa, joka tunkeusi heidän yleisrintamansa sisään. Jos he lävistäisivät sen kantaosan, niin ankaraa ratkaisua ei voitaisi välttää. Saatettaneen lukea virheeksemme, ettemme olleet peräytyneet näistä asemista jo aikoja sitten, silloin kun luovuimme Verdunin valloituksesta. Mutta me saimme juuri tämän aseman kautta aikaan erittäin tärkeän esteen vastustajamme liikkumisvapauteen Verdunin ympäristöllä ja suljimme sille niin tärkeän Maasin laakson linnoituksen eteläpuolella. Vasta syyskuun alussa, kun vihollinen alkoi Maasin ja Moselin välillä vilkkaammin liikehtiä, me päätimme luopua näistä asemista ja vetäytyä jo kauan sitten valmistettuun kanta-asemaan. Mutta ennen kuin tämä liike oli suoritettu loppuun, ryhtyivät ranskalaiset ja amerikkalaiset hyökkäykseen ja tuottivat meille vakavan tappion.
Muuten onnistui meidän pääasiassa säilyttää rintamamme vihollisen hyökkäyksistä huolimatta entisellään. Vastustajan hyökkäysten ulottaminen Champagneen syyskuun 16:ntena muutti asemaamme rannikolta Argonneihin asti ensi aluksi vain varsin vähän. Sitä vastoin tunkeusi amerikkalainen sinä päivänä linjoillemme Argonnien ja Maasin välillä. Näin joutui pohjoisamerikkalainen ensi kertaa ratkaisevasti vaikuttamaan itsenäisenä armeijana loppukamppailun taistelukentillä.
Länsirintamamme ei ollut murtunut, vaikka se vihollisrynnäköiden painosta oli useat kerrat vetäytynyt taaksepäin. Se horjui, mutta se ei kukistunut. Näihin aikoihin murrettiin kuitenkin yleiseen sotarintamaamme leveä aukko. Bulgaria luhistui.
LIITTOLAISTEMME KAMPPAILU.
Bulgarian sortuminen.
Bulgarian sisäosissa ei tilanne v. 1918 ollut oleellisesti muuttunut. Se oli yhä edelleen vakava. Maan ulkopolitiikka ei kuitenkaan näkynyt kärsivän tästä. Silloin tällöin saapui tosin tietoja siitä, että bulgarialaiset vastuuttomat henkilöt olivat Sveitsin puolueettomalla alueella ryhtyneet neuvotteluihin ententen kanssa. Sofiassa oleva Amerikan lähetystö oli niinikään epäilemättä meille tuhoisain suunnitelmien haudontapaikka. Me koetimme turhaan saada sitä karkoitetuksi. Politiikka vaati samettikäsineitä keskellä sodan rautaista todellisuutta.
Taisteluvimma maan poliittisten puolueitten kesken pysyi ennallaan. Se vaikutti edelleen myöskin armeijaan. Radoslavovin vastustajat saivat hänet keväällä vihdoin kukistetuksi. Uudet miehet vakuuttivat meille pysyvänsä uskollisesti kiinni entisessä liitossa. Se oli meistä pääasia.
Bulgarian kansan haluttomuus sotaan kasvoi tällä välin yhä. Elintarpeiden hankinta kävi yhä vaikeammaksi. Siitä kärsi etenkin armeija, toisin sanoen sen annettiin kärsiä. Sotilas sai aika ajoin nähdä suorastaan nälkää, jopa enemmänkin, hän oli myös niin kehnoissa pukimissa, että hän pitkät ajat kärsi kaiken välttämättömän puutetta. Sattui mellakoita, jotka kuitenkin useimmiten pidettiin meiltä salassa. Armeijaan liitettiin kansallisesti vieraita aineksia. Miehitetyiltä alueilta pakko-otolla saatua väkeä asetettiin joukkoihin, jotta miesluku pysyisi korkealla. Siitä johtui tietysti karkaamisen tavaton lisääntyminen. Oliko ihme että tällaisissa olosuhteissa joukkojen mieliala masentui? Keväällä 1918 se näytti olevan pahimmin painuksissa. Bulgarian ylin sodanjohto oli siihen aikaan valmistellut saksalaisen armeijaryhmäkomennon kehoituksesta hyökkäystä Albanian alueelle, Ochrida-järven länsipuolelle. Jos siinä onnistuttiin, toivottiin saatavan tehokkaasti tukituksi vastustajalle perin tärkeä Santa Quaranti—Korcan kulkutie sekä voitavan samalla edullisesti vaikuttaa kansan ja armeijan mielialaan. Yrityksen toteuttaminen osoittautui lopulta mahdottomaksi, kun bulgarialaiset upseerit ilmoittivat joukkojen kieltäytyvän hyökkäämästä. Vielä arveluttavammaksi osoittautui asiaintila toukokuussa, kun bulgarialaiset joukot Makedonian rintaman keskivaiheilla eivät kestäneet kreikkalaisten ja ranskalaisten hyökkäystä ja melkein taistelutta luopuivat asemistaan. Vastahyökkäykseen määrätyssä divisionassa nousi kapinaan melkein joka mies.
Armeijan sisäiset olot näyttivät sentään kesän kuluessa taas parantuvan. Me autoimme missä voimme, luovutimme osia elintarvevarastoistamme ja lähetimme vaatetustarpeita. Silloinen menestyksemme länsirintamalla herätti niinikään Bulgarian armeijassa suurta innostusta. Mutta oli selvää, että tämä mielialan kohoutuminen piankin painuisi takaisin, jos meitä kohtaisivat vastoinkäymiset. Sitä emme epäilleetkään, vaikka heinäkuun lopussa ilmoitettiin mielialan parantuneen.
Makedonian rintaman voimasuhteet eivät näyttäneet v:n 1918 kuluessa oleellisesti muuttuneen. Tehtyään rauhallisen sopimuksen Romanian kanssa Bulgaria saattoi nyt koota kaikki voimansa yhdelle rintamalle. Katsoen tähän vahvistumiseen ei eräitten saksalaisten pataljoonien siirtäminen pois Makedoniasta merkinnyt mitään mieslukuun nähden. Yksi englantilainen divisiona oli viety Syyriaan, ranskalaiset joukot olivat päästäneet nuorimmat ikäluokkansa kotiin; vasta mobilisoidut niinsanotut kuninkaalliset kreikkalaiset divisionat osoittautuivat varsin haluttomiksi taisteluun. Nähtävästi tästä syystä annettiin viimemainittujen tehtäväksi Struman rintamanosan puolustus. Rintaman yli tulleiden karkurien kertoman mukaan oli näistä joukoista suurin osa valmis liittymään meihin, jos Struman rintamaa vastaan asetettaisiin saksalaisia joukkoja. Me lähetimme sen vuoksi Makedoniaan eräitä pataljoonia, jotka eivät enää olleet käyttökelpoisia lännen tärkeimmillä taistelurintamilla. Ne saapuivat määräpaikkaansa sinä hetkenä, jolloin sota Bulgariaan nähden sai ratkaisunsa.