KUTSU YLIMPÄÄN ARMEIJAN JOHTOON.
Toimivan armeijan yleisesikunnan päällikkönä.
Kuten tunnettua, ei Keisarillinen ja Kuninkaallinen Herrani nyt ensi kertaa kutsunut minua luokseen keskustellakseen kanssani sotilaallisista tiloista ja aikeista. Otaksuin sen vuoksi tälläkin kerralla, että Hänen Majesteettinsa halusi suullisesti kuulla henkilökohtaisen mielipiteeni määrätystä kysymyksestä. Luullen viipyväni matkalla vain vähän aikaa otin vain sen verran matkatavaroita kuin sitä varten oli ehdottomasti tarpeen. Elokuun 29:ntenä saavuin aamupäivällä Plessiin yleisesikunnanpäällikköni seurassa. Asemalla oli sotilaskabinetin päällikkö Keisarin käskystä minua vastaanottamassa. Hänen suustaan sain ensinnä kuulla, mihin tehtävään minut ja kenraali Ludendorff aiottiin nimittää.
Plessin linnan edustalla tapasin Kaikkeinkorkeimman Sotaherrani itsensä odottamassa Hänen Majesteettiaan Keisarinnaa, joka oli saapunut Berliinistä Plessiin vähän sen jälkeen kuin minä. Keisari tervehti minua paikalla toimivan armeijan yleisesikunnanpäällikkönä ja kenraali Ludendorff ja ensimmäisenä kenraalimajoitusmestarinani. Valtakunnankanslerikin oli tullut Berliinistä ja oli ilmeisesti yleisesikunnanpäällikön vaihdoksesta, jonka Hänen Majesteettinsa minun läsnäollessani hänelle ilmoitti, yhtä yllätetty kuin minä itsekin. Mainitsen tämän siitä syystä, että tätäkin seikkaa ovat kaikenmoiset jutut vääristelleet.
Pian sen jälkeen vastaanotin toimen edeltäjältäni. Kenraali von Falkenhayn ojensi minulle jäähyväisiksi kätensä sanoen: "Jumala auttakoon Teitä ja isänmaatamme!"
Mitkä syyt aiheuttivat äkillisen kutsun uuteen asemaan, siitä en saanut uuteen toimeeni ryhtyessäni enkä myöhemminkään tietoa keisariltani, joka puhui aina kiittäen edeltäjästäni. Minulla ei ole koskaan ollut halua ryhtyä tämmöisiin tutkisteluihin eikä silloin ollut aikaakaan. Moni ratkaisu oli niin kiireellinen ettei enää ollut kysymys päivistä vaan tunneista.
Sota-asema elokuun lopulla 1916.
Sota-asema, jossa sotatointen johdon vaihdos tapahtui, oli saamaini ensimmäisten vaikutelmain mukaan seuraava:
Länsirintamalla olot olivat aika tavalla arveluttavat. Verduniä emme olleet saaneet käsiimme, eikä ollut toteutunut sekään toivomme, että ranskalaisten taisteluvoima ruhjoutuisi siinä valtavassa tulikaaressa, joka oli muodostunut linnoituksen pohjois- ja koillisrintaman ympärille. Yhä toivottomammalta alkoi sikäläisen hyökkäyksemme menestyminen näyttää, mutta yrityksestä ei kuitenkaan oltu vielä luovuttu. Sommen varsilla oli kamppailu nyt raivonnut lähes kaksi kuukautta. Kuljimme siellä pulasta pulaan. Linjamme olivat herkeämättä uhkaavan murtumisasteen partaalla.
Idässä oli venäläisten hyökkäysliike Karpaattien kaakkoisosassa vyörynyt aina vuoriston harjanteelle saakka. Voitaisiinko tätä Unkarin maan viimeistä suojamuuria nykyään käytettävillä voimilla puolustaa uusia hyökkäyksiä vastaan, sitä täytyi tähänastisten tulosten nojalla epäillä. Karpaattien luoteisosan äärelläkin oli tila äärimmilleen jännittynyt. Tosin olivat venäläisten hyökkäykset siellä toistaiseksi jonkun verran laimentuneet, mutta ei ollut toivoa siitä, että tämä lepo tulisi kovinkaan pitkäaikaiseksi.