Kun mainitsen tämän säkeistön, en suinkaan mitenkään tahdo vähentää Itävalta-Unkarin, Turkin enkä Bulgarian myötävaikutusta tässä suuressa ja kauniissa yrityksessä. Liittolaisemme olivat kaikki mukana ja myötävaikuttivat uskollisesti tässä suuressa miehuullisessa työssä. Romania, jonka käsissä oli ollut maailman kohtalo, sai olla iloinen, että Venäjän apu edes pelasti sen sotavoiman tähteet tuhosta. Sen unelma, että venäläisen olisi kiitollisuudenvelkaisena jälleen kerran, samoin kuin vuonna 1878 Plevnan tappelutantereella, vaikka katkera tunne sydämessä, puristettava sen kättä annetun avun johdosta, oli julmasti kääntynyt päinvastaiseksi. Ajat olivat muuttuneet.
Olin lokakuun lopulla 1916 lausunut Kaikkeinkorkeimmalle Sotaherralleni, että saattaisimme vuoden loppuun Romanian-sotaretken päätökseen. Joulukuun 31 päivänä saatoin Hänen Majesteetilleen ilmoittaa, että joukkomme olivat saapuneet Seretille ja että bulgarialaiset olivat Tonavan suistamon etelärannalla. Päämäärät oli saavutettu.
Taistelut Makedonian rintamalla.
Sota-asemamme vaikeuksia syksyllä 1916 lisäsi melkoisessa määrässä taisteluiden kehittyminen Makedonian rintamalla.
Sarrailin armeija olisi menettänyt kaiken olemisen oikeuden, jollei sekin puolestaan, samalla kuin Romania julisti sodan, ryhtynyt hyökkäämään. Odotimme sen rupeavan Vardarin laaksossa etenemään. Jos se olisi siinä tunkeutunut Gradskon seutuun saakka, olisi se saanut haltuunsa Bulgarian tärkeimpäin liikennelinjain keskustan ja samalla myös tehnyt mahdottomaksi bulgarialaisten jäämisen Monastirin seutuun. Sarrail valitsi suoran hyökkäyssuunnan Monastiria kohti, ehkä erikoisten valtiollisten syitten vaikutuksesta.
Bulgarian armeijan oikeanpuolinen siipi työntyi tämän hyökkäyksen johdosta asemistaan, jotka se elokuun hyökkäyksessä oli Florinan eteläpuolella vallannut. Taistelujen jatkuessa se menetti Monastirinkin, mutta piti sitten puoliaan.
Tämä oli pakottanut meidät tuomaan bulgarialaisille apua taistelurintamiltamme, apua, joka enimmäkseen oli aiottu Romanian-sotaretkeä varten. Vaikk'ei tämän avun suuruus koko mieslukuumme verraten ollutkaan aivan merkitsevä — noin parikymmentä pataljoonaa ja suuri luku järeitä ja kenttäpattereita — sattui tämä luovutus meille kuitenkin erinomaisen vaikeaan aikaan, jolloin meidän todella täytyi tiukasti pitää kiinni joka miehestä ja joka tykistä.
Samoin kuin me, antoi Turkkikin näissä raskaissa taisteluissa mitä auliimmin apuaan liittolaiselleen Bulgarialle. Romanian-sotaan lupaamansa avun lisäksi Enver pasha lähetti kokonaisen armeijaosaston Struman rintamalle vapauttamaan bulgarilaisia joukkoja. Bulgaria katsoi tätä apua karsain silmin, se kun pelkäsi, että Turkki sen nojalla sitten esittäisi valtiollisella alalla epämieluisia vaatimuksia. Enver pasha vakuutti meille kuitenkin nimenomaan, että hän estää sen. Ymmärrettäväähän oli, että Bulgaria olisi mieluummin ottanut vastaan Saksalta apua kuin Turkilta, mutta käsittämätöntä oli, ettei Sofiassa tahdottu ymmärtää, kuinka vaikea Saksan tähän aikaan oli jännittää enää enemmän voimiaan.
Monastirin menetyksellä ei minun käsitykseni mukaan ollut sotilaallista merkitystä. Bulgarian armeijan oikean siiven vapaaehtoinen peräytyminen Prilepin luo sikäläisiin erinomaisen lujiin asemiin olisi ollut sotilaallisesti erinomaisen edullista, koska Bulgarian armeijan muonitus siitä olisi käynyt aivan huomattavasti helpommaksi, vastustajaimme taas hyvin paljon vaikeammaksi. Juuri selkäpuolen yhteyksien suunnattomat vaikeudet olivat olleet oleellisena syynä niihin tukaliin tiloihin, joita taisteluiden kuluessa oli tuon tuostakin ilmestynyt. Joukkojen tuli nähdä päiväkausia nälkää ja toisin ajoin niiltä puuttui ampumatarpeitakin. Olemme omien etujemme uhalla kaikin keinoin koettaneet tässä suhteessa lieventää bulgarialaisten vaikeuksia. Kuljettavain matkain pituus, vuorimaan raivaamattomuus ja autius vaikuttivat tavattomasti tämän tehtävän ratkaisua. Monastirin seudun sotatoimissa oli bulgarialaisten ollut ensi kerran kestettävä raskaita puolustustaisteluita. Upseeriemme tähänastisissa ilmoituksissa Bulgarian armeijan esiintymisestä oli kiitelty sotamiesten loistavaa henkeä hyökkäyksessä, mutta nyt heissä sitävastoin alkoi esiintyä jonkinlaista arkuutta vihollisen pitkällisessä tykkitulessa. Tämä havainto ehkä voi tuntua yllättävältä, mutta voimme huomata saman pitävän paikkansa kaikkiin niihin kansoihin nähden, sekä vihollisten että meidän puolellamme, jotka kävivät sotaan niin sanotulla turmeltumattomalla luonnonvoimalla. Tuntuu siltä kuin uudenaikaisten hyökkäyskeinojen hermojaraastava vaikutus vaatisi kestävään puolustukseen tämän luonnonvoiman lisäksi jotain, jonka vain korkeampi tahdonviljelys voi hankkia. Saksalaisen sotamiesaineksemme joukossa näyttää olevan siveellisen ja ruumiillisen voiman oikea sekoitus, ja se yhdessä sotilaallisen tahdonkouluutuksen kanssa teki joukoillemme mahdolliseksi menestyksellä vastustaa uudenaikaisen taistelun järkyttäviä vaikutuksia. Bulgarian armeijan ylipäällikkö arvasi oikein sotamiesten herkkyyden yllämainitussa suhteessa. Sotilaallisen avomielisesti hän siitä lausui julki huolensa, vaikka hän ei suinkaan ollut mikään turhia pelkäävä luonne.
Aasian sotanäyttämöllä.