Tämmöinen on asema kun tulen suureen päämajaan. Maalla ankara pula ja siihen liittyy painava tärkeä merta koskeva kysymys. Ensi katsannolta kuuluu sen ratkaisu valtakunnanjohdolle ja amiraaliesikunnalle; mutta samalla se koskee läheisesti ylintä armeijanjohtoakin. Onhan selvää, että meidän yleisistä sotilaallisista syistä täytyy koettaa saada sukellussota pian käyntiin. Edut, joita voimme odottaa siitä maasodalle, ovat kouraantuntuvat. Jo sekin, että vastustajain täytyisi huomattavasti vähentää sotatarpeiden valmistusta tai niiden kuljetusta meren poikki, olisi meille suuri kevennys. Sama on laita, jos onnistuisi edes osaksi ehkäistä vastustajain merentakaiset sotatoimet. Kuinka suuren huojennuksen se tuottaisikaan ei vain Bulgarialle ja Turkille, vaan meillekin, meidän tarvitsematta silti uhrata tähän saksalaista verta! Etäisempi mahdollisuus on vielä entente-maiden raaka-aineitten ja elintarpeitten tuonnin saattaminen sietämättömän vaikeaksi taikka ainakin Englannin asettaminen ratkaisevan kysymyksen eteen: joko se ojentaa meille sovinnon käden tai kadottaa maailmantaloudessa asemansa. Täten näytti sukellussota olevan omiaan vaikuttamaan ratkaisevasti sodan kulkuun, näyttipä se vuoden 1917 alussa ainoalta keinolta, mikä meidän vallassamme vielä oli sodan saattamiseksi voitokkaaseen päätökseen, kun meidät kerran pakotettiin taistelua jatkamaan.
Syyskuun lopulla 1916 valtakunnanjohdolle laatimastamme kirjelmästä käy selville, missä yhteydessä sukellussota käsityksemme mukaan oli koko sota- ja valtiollisen aseman kanssa. Tämän kirjoituksen määränä oli olla pohjana Washingtonissa olevalle lähettiläällemme annettaville ohjeille:
"Kreivi Bernstorffille ilmoitetaan hänen henkilökohtaiseksi opastuksekseen, ettei ententen aikomus murtaa itä- ja länsirintamamme tähän saakka ole onnistunut eikä ole onnistuva, enempää kuin hyökkäystoiminta Salonikista käsin ja Dobrudzassa. Sen sijaan keskusvaltain sotatoimet Romaniaa vastaan edistyvät ilahduttavalla tavalla. Kysymyksenalaista kuitenkin vielä on, voidaanko täällä jo tänä vuonna saavuttaa menestys, joka lopettaisi sodan. Sen vuoksi on toistaiseksi otettava lukuun mahdollisuus, että sota voi kestää kauemminkin.
"Keisarillinen sotalaivasto sitä vastoin luulee Englannin taloudelliseen tilanteeseen nähden lisättyä sukellusvenemäärää häikäilemättä käyttämällä saavuttavansa nopeasti menestyksen, joka muutamassa kuukaudessa saa päävihollisen, Englannin, rauhanajatukseen taipuvaksi. Saksan ylimmän armeijanjohdon täytyi siitä syystä toimenpiteihinsä liittää häikäilemätön sukellussota, muun muassa siitäkin syystä, että asema Sommen rintamalla huojentuisi ampumavarain tuonnin vähennyksen johdosta ja entente saatettaisiin havaitsemaan, kuinka turhat sen yritykset tällä kohdalla ovat. Emme vihdoin voi rauhassa katsella sitäkään, kuinka Englanti, ne monet vaikeudet oivaltaen, jotka sen on voitettava, kaikin keinoin koettaa vaikuttaa puolueettomiin valtoihin parantaakseen sotilaallista ja taloudellista asemaansa meille vahingoksi. Kaikista näistä syistä täytyy meidän saada takaisin toimintavapautemme, jonka toukokuun 4:ntenä antamassamme nootissa itsellemme pidätimme.
"Yleinen asema kuitenkin muuttuisi täydelleen, jos presidentti Wilson, viittaustensa mukaista aikomustaan noudattaen, antaa valloille rauhanvälitysesityksen. Tämä ei kuitenkaan saisi sisältää määrättyjä ehdotuksia maa-alueihin nähden, koska nämä kysymykset ovat rauhankeskusteluissa käsiteltäviä asioita. Tämänkaltaisen teon tulisi kuitenkin tapahtua pian. Jos Wilson tahtoisi odottaa siksi, kunnes hänen vaalinsa on ohi tai aivan lähelle sitä, saisi hän tuskin enää tilaisuutta moiseen toimenpiteeseen. Eivätkä keskustelut saisi tarkoittaa ensinnä aselevon tekemistä, vaan sotapuolueiden tulisi keskustella toistensa kanssa ja keskustelujen tulisi lyhyessä ajassa johtaa valmistavaan rauhaan. Pidempi viivyttely huonontaisi Saksan sotilaallista asemaa ja olisi siitä myös seurauksena valtain lisävarustelut sodan jatkamiseksi seuraavaan vuoteen saakka, minkä vuoksi sitten ei enää olisi lähiaikoina rauhasta toivoa.
"Kreivi Bernstorffin tulisi pohtia tätä asiaa eversti Housen kanssa — välimiehen, jonka välityksellä hän keskustelee presidentin kanssa — ja hankkia tieto mr. Wilsonin aikeista. Presidentin rauhantoiminta, jonka ulkonaisesti tulisi mieluimmin esiintyä omakohtaisena, otettaisiin meidän puoleltamme vakavasti huomioon, ja tämähän jo olisi Wilsonin vaalitaistelullekin menestys".
Vaikein kysymys on ja tulee olemaan: "Pitkänkö ajan kuluttua voidaan sukellussodalla saavuttaa menestys?" Amiraaliesikunta ei luonnollisestikaan voi tästä antaa muita kuin epämääräisiä lupauksia. Mutta sen, kuten se sanoo, varovaisimmillekin arvioille perustuvat laskut ovat meille niin suotuisat, että periaatteessa luulen voivani kaupan päälliseksi ottaa vastaan sen vaaran, että uuden taistelukeinon käyttämisen johdosta saamme yhden taikka pari uutta vastustajaa niskoillemme.
Niin kiireellisenä kuin laivasto pitikin asiaa, vaativat kuitenkin valtiolliset ja sotilaalliset syyt rajoittamattoman sukellussodan lykkäämistä ohi vuoden 1916 syksyn. Silloisessa ylen jännittyneessä sotatilanteessa emme saaneet hankkia itsellemme uusia vastustajia. Meidän täytyi odottaa ainakin siksi, kunnes saatoimme olla varmat Romanian-sotaretken suotuisasta päättymisestä. Jos se päättyisi hyvin, olisi meillä jo riittävästi voimia pidättääksemme puolueettomia naapurikansoja liittymästä vastustajaimme riveihin, vaikka Englanti vielä kiristäisikin niiden taloudellista painostamista.
Sotilaallisiin syihin yhtyi valtiollisiakin. Sukellusveneaseen käytännön lisäämistä emme tahtoneet ajatella ennenkuin rauhanyrityksemme oli mennyt täydelleen myttyyn.
Mutta kun tämä rauhanyritys sitten raukesi tyhjiin, en minä enää välittänyt muista kuin sotilaallisista näkökohdista. Sotatilanteemme kehitys etenkin Romaniassa joulukuun loppuun mennessä teki nyt minun vakaumukseni mukaan mahdolliseksi tämän tehokkaan aseen käyttämisen mitä laajimmassa muodossa.