Hänen Majesteettinsa Keisarini, Kuninkaani ja Herrani osoitti minulle sen suuren armon, että hän tänä päivänä ensimmäisenä kävi kotonani itse lausumassa minulle onnentoivotuksensa. Tämä oli minulle päivän korkein pyhitys.
Matkalla virkarakennukseemme tervehti minua myöhemmin Kreuznachin nuoriso syysauringon säteilevässä loisteessa; yhteisen työhuoneistomme ovella odottivat minua työtoverini, läheisessä puutarhassa kaupungin ja ympäristön edustajat, haavoittuneet ja sairaat nuoret sotilaat, jotka kylpykaupungin parannuspaikoissa olivat hoidettavina, ja heidän vieressään veteraanit, sotatoverit ammoin kuluneilta ajoilta.
Päivän päätti pieni sotainen välikohtaus. Syystä, jonka perille en koskaan päässyt, oli alkanut levitä huhu, että tänä päivänä suurta päämajaamme vastaan todenmukaisesti tehtäisiin suuri lentohyökkäys. Mahdollista oli, että joku vastustajan lentokoneista tänä iltana, kuten niin usein ennenkin, pitkin Nahea pyrki Saarin linjalta Reinin linjalle tai päinvastoin. Ei ihmettä, että mielikuvitus työskenteli vilkkaammin kuin tavallisesti ja että yöllä maan ja säteilevän kuun välillä nähtiin ja kuultiin enemmän kuin mitä siellä todenteolla oli. Joka tapauksessa puoliyön aikaan lentäjiä torjuvat tykkimme aloittivat kiivaan kestävän tulen. Suuren ampumanopeuden johdosta käsillä olevat ammukset pian loppuivat ja saatoin rauhallisesti nukkua siinä ajatuksessa, ettei minua enää häirittäisi. Seuraavana päivänä Kaikkeinkorkein Sotaherrani, minun ollessani esittelyllä, näytti minulle suurta maljaa, joka oli täynnään saksalaisten ammusten siruja, hänen asuntonsa puutarhasta koottuja. Jonkinlaisessa vaarassa olimme siis kuitenkin olleet. Osa kreuznachilaisista muutoin oli pitänyt yöllistä ammuntaa syntymäpäivänviettoni sotilaallisena päätöksenä.
VIHOLLISTEN RYNNISTYS 1917 VUODEN ALKUPUOLISKOLLA.
Lännessä.
Suurimmalla jännityksellä odotimme heti paremman vuodenajan tultua vihollisen otaksuttavan yleisen rynnistyksen alkua lännessä. Olimme strateegisesti valmistautuneet sen varalle ryhmittämällä uudelleen voimamme, mutta olimme talven kuluessa lisäksi ryhtyneet kaikkiin taktillisiinkin toimenpiteihin voidaksemme kestää tämän joka tapauksessa kaikista vihollisen voimanponnistuksista suurimman.
Näistä toimenpiteistä ei ollut vähin tähänastisen puolustusmenetelmämme muuttaminen. Tähän muutokseen ryhdyimme tähänastisissa taisteluissa saavutettujen kokemuksien nojalla. Vast'edes emme enää aikoneet tyytyä puolustusjärjestelmään, jonka muodostivat yksityiset linjat ja tukipisteet, vaan aioimme käyttää puolustuksena linjajärjestelmiä ja tukipisteryhmiä. Täten muodostetuissa leveissä vyöhykkeissä emme tahtoneet käyttää joukkoja yhtenäisinä jäykkinä rintamina, vaan järjestää ne sekä rintaman pituus- että leveyssuuntaan lukuisiin ryhmitys- ja järjestelymuotoihin. Puolustajan tulisi pitää voimansa liikkuvina välttääkseen vihollisen tuhotehoa valmistelutaistelun aikana, siellä ja täällä vapaaehtoisesti luopua asemain osista, joissa oli käynyt mahdottomaksi pysyä, ja sitten vastahyökkäyksellä jälleen vallata takaisin, mikä yleisaseman puolustamiseksi oli välttämätöntä. Näitä periaatteita oli noudatettava niin vähässä kuin suuressakin.
Vihollisen tykistön ja miinanheittäjäin tuhoisaa vaikutusta ja vastustajan yllätysrynnäköitä aioimme siis vastustaa siten, että lisäsimme puolustuslaitoksiamme ja järjestelimme ne runsaammin ja kehitimme taistelukeinomme liikkuviksi. Samalla toteutettiin ohjelma, jonka mukaan lisäämällä etumaisissa vastustuslinjoissa konekiväärien lukua ihmisvoimia tarkemmin käytettiin ja siten säästettiin.
Tämä puolustusmenetelmämme syvälle käyvä muutos oli uskalias uudistus. Uskallettua se ensi sijassa oli sen vuoksi, että kesken sotaa vaadimme luopumaan taktillisista tavoista ja kokemuksista, joihin alempi johto ja joukot olivat eläytyneet ja joita ne käsitettävin ennakkoluuloin pitivät arvossa. Siirtyminen jostain taktillisesta käsityksestä toiseen on jo rauhan aikana jonkun verran pulmallista. Toiselta puolen se johtaa uuden liioitteluun, toiselta puolen kiinni pitämiseen vanhasta, jota on vaikea opettamalla hävittää. Ohjeitten selvimpiinkin sanoihin sekaantuu väärinkäsityksiä; yksityiset ja mielivaltaiset selittelyt sekoittavat ylenpalttisesti; inhimillisen ajatuksen ja toimen jatkavaisuus-taipumusta on usein mahdoton voittaa ilman voimallisinta tehostusta.
Taktilliset muutoksemme eivät kuitenkaan olleet uskallettu askel vain näistä syistä. Melkein vielä vaikeampaa oli vastata siihen kysymykseen, kykenisikö armeijamme keskellä sotaa nykyisessä tilassaan omaksumaan nämä muutokset ja taistelutantereella ne toteuttamaan. Emme voineet olla epätietoisia siitä, että se sotakoneisto, jolla meidän nyt tuli työskennellä, tuskin enää kesti vertausta vuosien 1914 ja 1915, tai edes vuoden 1916 alkupuolen armeijaan.