Englantilaiset valmistelevat hyökkäystään totuttuun tapaansa. Puolustaja kärsii raskaita tappioita, raskaampia kuin vielä missään muualla. Huolestuneeseen kysymykseemme, eikö olisi parasta vapaaehtoisesti luopua kukkuloista, saamme miehekkään vastauksen: "Me kestämme, me pysymme vielä vankasti paikoillamme!" Mutta kun kohtalokas kesäkuun 7:s koittaa, nousee maa puolustuslinjojen alla, niiden tärkeimmät tukiosat sortuvat, ja savussa, miinarivien räjähdyttämisestä suistuvien maamöhkäleiden läpi marssivat englantilaiset hyökkäysjoukot yli saksalaisten puolustusvoiman viimeisten jäännösten. Meikäläiset yrittävät viimeiseen asti pelastaa tilannetta vastarynnäköllä, mutta sen tekee tyhjäksi vihollisen murhaava tykkituli, joka etäältä suuressa kaaressa pommittaen muuttaa menetettyjen asemien selkäpuolen todelliseksi tulipätsiksi. Mutta silti onnistuu meidän täälläkin pysähdyttää vastustaja, ennenkuin rivimme ovat täydelleen murtuneet. Olemme kärsineet ankaran mieshukan ja menettäneet paljon sotatarpeita, koko seudusta olisi pitänyt surkeilematta luopua.

Vihollisen länsirintamalla toimeenpaneman suuren rynnistyksen tähänastinen kokonaistulos ei minun nähdäkseni ollut meille epätyydyttävä. Meitä ei oltu missään voitettu. Arveluttavimmatkin vaarat olimme välttäneet. Missään ei vihollisen ollut onnistunut saavuttaa suuria tuloksia ja päästä keskinkertaisia aluevalloituksia pitemmälle, puhumattakaan siitä, että se olisi voinut rintamanmurron avulla ryhtyä vapaisiin sotaliikkeisiin. Länsirintamalla saavuttamamme menestys koitui tälläkin kertaa eduksemme muiden rintamien taisteluissa.

Läheisessä ja kaukaisessa idässä.

Jo ennenkuin länsirintamamme hurja myllerrys alkoi, uudisti Sarrail hyökkäyksensä Makedoniassa, päävoimat Monastirin kohdalla. Nämäkin tapaukset kiinnittivät puoleensa täyden huomiomme. Vihollinen oli täälläkin asettanut päämaalinsa sangen pitkälle. Samalla kuin vihollinen ryntäsi bulgarialaisten rintamaa vastaan se nostatti Serbiassa kapinaliikkeen, sen avulla vaikeuttaakseen meidän liikeyhteyksiämme Balkanin niemimaalla. Kapina kukistettiin kuitenkin uhkaavimmalla taholla, Nisin luona, ennenkuin se ehti, kuten varsinkin Bulgarian hallituspiirit pelkäsivät, levitä kautta koko Vanhan-Serbian. Taisteluita Makedonian rintamalla käytiin kiihkeällä vimmalla. Bulgarian armeijan onnistui pysyä asemissaan miltei tappioitta, meidän tarvitsematta edes lähettää saksalaisia lisäjoukkoja. Todellakin hyvin tyydyttävä tulos! Liittolaisemme oli pitänyt oivallisesti puoliaan. Se tunnusti silloin peittelemättä, että saksalainen aines oli sen taisteluriveissä parhaiten kunnostautunut. Sain siitä sen vakaumuksen, että Bulgarian armeija vastedeskin kykeni tehtäväänsä. Tämä osoittautui paikkansa pitäväksi toukokuussa ententen ryhtyessä uuteen hyökkäykseen. Tälläkin kertaa torjuttiin vihollisen rynnäkkö täydelleen kautta koko rintaman Monastirista aina Doiran-järvelle asti.

Armenian ylängöllä oli edelleen hiljaista. Satunnaiset pikkukahakat talvella näyttivät aiheutuneen pikemmin saalistusretkeilyistä kuin jommankumman sotivan puolen taisteluhalun virkoamisesta. Venäläinen oli siirtänyt joukkojensa pääosan karuimmista ja autioimmista vuoriseuduista, missä oli äärimmäisen vaikea pitää huolta niiden varustamisesta, maan keskiosiin, missä muonituskin oli helpompi. Mutta kerrassaan yllättävä oli venäläisten taisteluhalun täydellinen lamautuminen. Emme turkkilaisten taholta saaneet mitään tietoja, joista tämän seikan syyt olisivat käyneet ilmi.

Irakissa ryhtyivät englantilaiset helmikuussa hyökkäämään ja saivat jo maaliskuun 11:ntenä Bagdadin haltuunsa. Tästä menestyksestään heidän oli kiittäminen taidokasta saartoliikettään vahvan turkkilaisen rintaman ympäri.

Sitävastoin ne hyökkäykset, joita englantilaiset tekivät Etelä-Palestiinassa, Gazan luona, musertavalla ylivoimalla suorastaan rintamaa vastaan eikä suinkaan taktillisesti taidokkaasti, kilpistyivät turkkilaisten linjoihin. Vain se, että eräs turkkilainen kolonna, jonka oli määrä antaa ankara vastaisku, ei tehnytkään tehtäväänsä, pelasti täällä englantilaiset musertavasta tappiosta.

Näiden Aasian tapausten vaikutuksesta sodan yleiseen asemaan minun vielä on puhuttava myöhemmin.

Itärintamalla.

Jo ennenkuin englantilaiset ja ranskalaiset lännessä ryhtyivät yleiseen hyökkäykseen, järkkyi venäläisten rintama perustuksiaan myöten. Meidän tähänastiset valtavat iskumme olivat saaneet Venäjän valtiorakennuksen lähtemään liitoksistaan.