Englantilaisten taholta en toistaiseksi pelännyt mitään vastahyökkäystoimenpiteitä. Vaikka englantilaisten armeijan pääosalla olikin nyt ollut aikaa kuukausimääriä korjata pahasti vioittunutta taistelutehoaan, ei kuitenkaan meidän uhkaavien Flanderin-asemiemme vuoksi ollut todennäköistä, että englantilainen siirtyisi hyökkäyskannalle.
Tähänastisten kokemustemme perusteella uskoin meidän selviytyvän englantilaisten Flanderissa olevista päävoimista, jos vain saisimme kyllin kauan pidetyksi ranskalaiset poissa sikäläisiltä taistelukentiltä. Reimsin luona tapahtuneen hyökkäyksemme uudistamisen oli siis määrä nytkin edistää suurempia, laajakantoisempia päämääriämme, nimittäin ratkaisevaa taistelua Englannin sotajoukon pääosia vastaan. Tilanne länsirintamalla heinäkuun alussa oli suunnilleen seuraava: kenraali Fochin reservien pääosat olivat Compiègnen—Villers-Cotterets'n suunnalla. Ne olivat siellä strateegisesti sangen suotuisassa asemassa. Toisaalta ne olivat valmiina vastustamaan meidän hyökkäystämme, jos sitä jatkettaisiin molempiin äsken mainittuihin kaupunkeihin päin, toisaalta ne saatettiin erinomaisen rautatieyhteyden vuoksi nopeasti ja helposti siirtää mille ranskalaisen tai englantilaisen rintaman osalle tahansa. Minusta ei näyttänyt otaksuttavalta, että Foch ryhtyisi suureen hyökkäykseen ennen amerikkalaisten apujoukkojen tuloa, elleivät erikoisen suotuisat tai pakottavat asianhaarat aiheuttaisi sellaista hyökkäysliikettä.
Marnen eteläpuolella ei ollut nähtävästi mitään varsin vahvoja vihollisjoukkoja. Reimsin luona ja sen eteläpuolella olevassa vuoriseudussa oli sitävastoin varmasti vahvoja vihollisten taistelujoukkoja, joihin kuului paitsi ranskalaisia myöskin englantilaisia ja italialaisia. Muilla Ranskan rintamilla eivät olosuhteet olleet oleellisesti muuttuneet kevätrynnistystemme ajoilta. Asemajoukkoja ja uupuneita divisionia oli tuontuostakin vaihdettu, mutta kokonaisuuteen ei se ollut näillä rintamilla vaikuttanut.
Amerikan avun saapumisesta ei ollut tullut yksityiskohtaisia tietoja. Ilmeistä oli kuitenkin, että Ranskaan nyttemmin tulvi yhtämittaa amerikkalaisia joukkoja. Sukellusveneemme eivät kyenneet estämään tai heikontamaan tätä liikettä, yhtä vähän kuin niiden tähänastinen toiminta oli riittänyt vähentämään vastustajan tonnistoa niin tuntuvasti, ettei sellainen kuljetus olisi yleensä tullut kysymykseen. Kun nopean, tehokkaan sotilaallisen avun saanti oli nyt Ranskalle ja Englannille ehdottomasti välttämätöntä, jätti vastustaja maittensa elintarpeiden tuonnin ja talouselämän tarpeet kokonaan taka-alalle. Meidän oli koetettava selviytyä kaikesta tästä huolimatta.
Jos nyt liitimme Reimsin luona aikomamme hyökkäyksen likeisesti Flanderin sotatoimien suunnitelmiimme, oli ratkaiseva kysymys, millaiset mittasuhteet oli annettava tai voitiin antaa Reimsin taisteluille. Alkuaan oli tarkoituksemme tyytyä vain itse kaupungin valtaukseen. Jos taas tahtoi saada Reimsin, oli ensin päästävä Epernayn ja Reimsin välillä olevan ylänköseudun herraksi. Tämän ylängön valtaaminen oli siis hyökkäyksemme ydinkohta. Helpottaaksemme sikäläisiä sotaliikkeitämme, siis ehkäistäksemme vihollista mahdollisesti hyökkäämästä sivustojemme kimppuun Marnen etelärannalta käsin, oli meidän työnnettävä vahvoja voimia Dormansin kahden puolen Marnen etelärannalle ja näidenkin joukkojen tuli sieltä edetä Epernay'ta kohti. Kulku joen yli taisteluvalmiin vastustajan silmien edessä oli tosin rohkea yritys. Kun kuitenkin otimme huomioon entiset yhä uudistuneet kokemuksemme kulusta jokien ja virtojen yli, emme pitäneet yritystä liian arveluttavana. Ylimenopaikan valtaaminen ei ollut päävaikeus, siksi muodostui taistelujen jatkaminen tämän esteen yli päästyä. Jäljestä kuljetettava tykistö ja kaikki elin- ja ampumatarpeet ryntäysjoukoille oli vietävä sotasiltoja myöten, jotka tietenkin tarjosivat mainioita tähtäysmaaleja vihollisen kauaskantaville tykeille ja lentohyökkäyksille.
Ensimmäisten suunnitelmiemme mukaan oli taistelu rajoittuva vain Reimsin valtaamiseen, mutta monien neuvottelujen kuluessa sen alaa laajennettiin itäänpäin kauas Champagneen asti. Tämä johtui toisaalta tarkoituksestamme eristää Reims kaakostakin päin, toisaalta luulimme kokemustemme nojalla voivamme ulottaa hyökkäyksemme aina Chalons-sur-Marneen asti. Jos yritys näin laajassa muodossa onnistuisi, olisi tiedossa suuri vanki- ja elintarvesaalis. Tosin olimme samalla selvillä siitä, että levittämällä joukkomme laajalle alalle heikontaisimme voimiamme ratkaisevissa kohdin, mikä saattoi olla vaarallista.
Meille oli tietysti mitä tärkeintä, että sotaliikkeemme alkoi niin pian kuin mahdollista. Amerikasta saapuvan avun vuoksi ei viivytys suinkaan ollut meidän etujemme mukaista. Aivan erityisenä tehtävänämme eikä suinkaan helpoimpana ratkaistavanamme oli siis oikein arvioida välttämättömien valmistelujen ja yleisen sotatilanteen suhde. Joskin yleistilanne vaati kiirehtimään mahdollisimman paljon, emme saaneet unohtaa, miten vaikeata oli aina uudistaa joukkoja uusia taistelutehtäviä varten, puhumattakaan ollenkaan taktillisista valmisteluista, kuten kaikkien taisteluvälineitten kuljettamisesta ja siirtämisestä hyökkäyskohdille. Täten saatoimme kysymyksessä olevassa tapauksessa määrätä taistelun alkavaksi vasta heinäkuun 15:ntenä.
Taistelu Reimsin luona.
Päivän valjetessa heinäkuun 15:ntenä alkoi tuhatääninen tykistömme soittaa taistelulauluaan uudella hyökkäysrintamalla. Heti syntyy elämää Marnella meikäläisten puolella. Vihollisen vastatuli ei alussa ole erikoisen vilkas, mutta käy vähitellen pontevammaksi. Emme olleet huomanneet mitään oireita vihollisrintaman vahvistamisesta tai erikoisia torjuntatoimenpiteitä. Meidän jalkaväkemme onnistuukin päästä Marnen etelärannalle. Vihollisen konekivääripesät raivataan, kukkuloille molemmin puolin jokea noustaan, tykkejä vallataan. Tieto näistä ensimmäisistä tapauksista saapuu meille Avesnesiin hyvin aikaisin. Se tietenkin hellittää ymmärrettävää jännitystä ja vahvistaa toivoamme.
Kuten Marnella syttyy taistelun palo laajalti Reimsin ympäristöllä, suuntautumatta kuitenkaan tätä kaupunkia ja sen lähintä ympäristöä vastaan. Onhan tarkoituksena saada kaupunki kukistetuksi siten, että yhteys kummaltakin puolen leikataan poikki. Champagnessa aina Argonneille asti murskaavat tykistömme ja miinanheittäjämme vihollisen etumaisen puolustuslinjan. Ensimmäisten linjojen takana on entisten taistelujen ajoilta vielä laaja ampumahautasikermä. Ei kukaan voi antaa tietoa siitä, onko niissä miehistöä ja missä osissa. Ainakin on vihollisilla niissä lukemattomia tukikohtia eikä tarvita erikoista työtä, ennenkuin nämä ovat taas puolustuskunnossa ja suovat uusia puolustusmahdollisuuksia. Toisaalta vihollinen näyttää täällä Champagnessa, mikäli ensi vaikutelmista voi päättää, olevan vähimmin valmistautunut tekemään vastarintaa. Sen tykistö ei vastaa kovin voimakkaasti, se on ilmeisesti hyvin vähän keskitetty ja sitäpaitsi ryhmitetty huomattavan kauas taapäin.