Keskitettyämme raskaan tykistömme tulen vihollistemme ensimmäisiin asemiin alkaa, kuten tähänastisissakin hyökkäystaisteluissa, tämä kasautunut ukkospilvi tuhoatuottavan kulkunsa yli puolustautuvan vihollisen. Jalkaväkemme seuraa sitä. Melkein vastarinnatta saamme rynnäköllä vallatuksi vihollisen ensimmäiset asemat pitkin linjaa, sitten aiomme jatkaa hyökkäystä. Mutta kun tulijyrämme siirtyvät seuraavilta pommituskohteilta eteenpäin jättääkseen ne jalkaväkemme haltuun, vihollinen nousee äkkiarvaamatta kiivaaseen vastarintaan. Vihollinen alkaa nostaa tykkitulensa äärimmilleen. Joukkomme yrittävät kaikesta huolimatta päästä eteenpäin. Turhaan! Liikkuvat patterimme vedetään esiin. Niitä tuodaan tykki kerrallaan, miehet vetävät niitä, sillä kuoppaisella taistelukentällä hevosia ei juuri voi käyttää. Tuskin on tykit saatu paikoilleen, kun ne jo ovat murskana maassa. Vastustaja on ilmeisesti sijoittanut puolustuksensa päävoiman vasta toisiin taisteluasemiinsa. Mitä tehokkain valmistava tulemme on pommittanut melkein hyödyttömästi. Vihollinen on järjestänyt ja pannut toimeen uuden puolustusmenetelmän tykistömme hävittävän voimatehon vuoksi, ja saa kiittää tästä kaikesta saksalaista ilmiantajaa, kuten vastustaja itse myöhemmin riemuiten julistaa koko maailmalle.
Champagnessa pysyvät taistelusuhteet ensimmäisen päivän iltaan asti muuttumattomina.
Suotuisimmin sujuvat taistelumme Reimsin lounaispuolella ja Marnen molemmin puolin. Joen eteläpuolella jalkaväkemme tunkeutuu lähes tunnin matkan verran eteenpäin, päävoima pitkin jokea Epernay'hen päin. Kolmas osa matkasta sinne saadaan iltaan mennessä kuljetuksi mitä kiivaimpia taisteluja kestäen. Joen pohjoispuolella hyökkäyksemme niinikään menestyy. Mahtavampana kuin Chemin des Damesin kalkkiseinämät kohoaa täällä Reimsin vuoriseutu, syvien kuilujen uurtamat kukkulat, joiden loivankuperat laet suurelta osalta kasvavat tiheätä metsää. Koko seutu on mitä otollisinta sitkeän vastarinnan tekoon, sillä se vaikeuttaa suunnattomasti hyökkääjän tykistövoiman keskittämistä määrättyihin kohteisiin. Siitä huolimatta jalkaväkemme tunkeutuu eteenpäin. Se kohtaa tällöin ensi kerran länsirintamalla italialaisia joukkoja, joiden innostus taisteluun Ranskan kamaralla ei näytä kovinkaan suurelta.
Heinäkuun 15:nnen iltaan mennessä olemme vallanneet koko hyökkäysrintamalla saaliiksemme noin 50 tykkiä. 14,000 vankia ilmoitetaan otetun. Tulos ei tosin vastaa parhaita toiveitamme, mutta odotamme sen seuraavana päivänä paranevan.
Heinäkuun 16:nnen aamupäivä hupenee Champagnessa joukkojemme pääsemättä huomattavasti eteenpäin. Edessämme on vaikea kysymys, lopettaako taistelu tähän vaiko yrittää päästä ratkaisuun näilläkin suhteellisen ohuesti jäsennellyillä hyökkäysvoimilla. On vaara, että nämä menehtyvät tarpeettomasti veriinsä, tai että ne kärsivät suotuisassakin tapauksessa niin raskaita vaurioita, että tuskin enää kykenevät käyttämään kunnollisesti hyödykseen saavuttamiaan etuja. Päämäärämme Chalons siis siirtyy epävarmaan etäisyyteen. Näistä syistä puollan siirtymistä puolustuskannalle tällä kohden. Sitä vastoin jatketaan hyökkäyksiämme Marnen eteläpuolella ja Reimsin vuorimaassa. Mutta toisella puolen joen on meidän pakko päivän mittaan yhä pontevammin ryhtyä puolustautumiseen. Vihollinen työntää vastaamme vahvoja hyökkäysvoimia. Epernayn suunnalla joen molemmin puolin pääsemme vielä etenemään. Illalla olemme noin puolimatkassa kaupunkiin, 10 km:n päässä siitä. Vuoriseudussa lähenemme yhä likemmäksi Epernayn—Reimsin tietä huolimatta vihollisen vimmatuista vastaiskuista. Reimsin kohtalo näyttää olevan kuin säikeen varassa. Vaikka hyökkäysliikettä muuten jo täytyisikin pitää epäonnistuneena, on ainakin Reims otettava. Kaupunki on meille huomattava sotilaallinen arvo, joka palkitsee uhraukset, sen valloitus vaikuttaa vastustajaan kenties syvästikin.
Heinäkuun 17:ntenä vaikenee taistelu Champagnessa. Marnen eteläpuolella alkavat olosuhteet käydä yhä epäedullisemmiksi meille. Pidämme tosin hallussamme valloittamamme alan vihollisen kiukkuisista vastahyökkäyksistä huolimatta, mutta asemamme ovat niin lähellä jokea, ovat siis niin ohuet, että voi käydä hyvin kohtalokkaaksi, jos on vähänkin peräydyttävä. Lisäksi käyvät vielä Marnen yli vievät sotasillat yhä vaaranalaisemmiksi vihollisen tykistön kaukotulen ja ranskalaisten lentäjien pommien vuoksi. Meidän on siis taas palattava pohjoiseen, koska emme enää kykene etenemään etelään käsin. Annan siis käskyn joukkojen siirtämisestä Marnen pohjoisrannalle takaisin, niin vaikeata kuin se onkin minulle. Yöllä heinäkuun 21:stä vastaan tulee tämän liikkeen olla suoritettuna.
Vuoriseudussa alkavat mitä vimmaisimmat vihollisen hyökkäykset heinäkuun 17:ntenä. Ne torjutaan. Mutta ei meidänkään taholtamme ole toistaiseksi ajattelemista eteenpäin. Sellainen toimenpide vaatii uusia, perinpohjaisia valmisteluja.
Kaikesta saavuttamastamme jää siis jäljelle varsin vähän. Yritys näyttää ajautuneen karille eikä siis tuota positiivisia tuloksia, mitä tulee Ranskan rintamaan. Mutta se voi silti kenties hyödyttää hyökkäystä Flanderin rintamalla. Jos kaikista päämääristämme saavutamme edes sen, että saamme ranskalaisten voimat pysymään erillään englantilaisten puolustuslinjoilta, eivät taistelumme ole olleet turhat.
Tähän suuntaan käyvät ajatuksemme ja siksi kenraali Ludendorff lähtee heinäkuun 17:nnen illalla kruununprinssi Rupprechtin armeijaryhmän luo lähemmin keskustelemaan hyökkäyksen aloittamisesta englantilaisten pohjoissivustaa vastaan.
Reimsin luona tehtävän hyökkäyksen toimeenpano edellytti, että Marneen asti ulottuvan rintamamutkamme länteen työntyvä osa Soissonsin ja Château-Thierryn välillä voidaan säilyttää. Oli arvattavissa, että hyökkäyksemme aiheuttaisi vastatoimenpiteen Compiègnen ja Villers-Cotterets'n luo koottujen ranskalaisten voimien taholta. Jos Foch kykeni hiukankaan aktiiviseen toimintaan, täytyi hänen siirtyä tähänastisesta passiivisesta asenteestaan, heti kun hyökkäyksemme alkoi lähetä Marnen toista puolta ja Reimsiä. Olen jo maininnut, että ranskalaisten johto oli saanut suunnitelmamme jo varhain tietoonsa, joten sillä oli tarpeeksi aikaa ryhtyä vastatoimenpiteisiinsä. Aisnen ja Marnen välillä olevien joukkojemme tehtävänä oli nyt vastustaa ranskalaisten hyökkäystä Villers-Cotterets'n suunnalta ylimalkaan, eikä se ollutkaan yksinkertainen tehtävä. Olimme sen vuoksi sijoittaneet varalle eräitä divisionia etumaisissa puolustusasemissa olevien joukko-osastojen taakse ja luulimme näin voivamme täysin turvallisesti ryhtyä äsken kuvailtuun suureen hyökkäykseen. Tosin Soissonsin ja Château-Thierryn välillä olevat joukot eivät olleet kaikki kylliksi levänneitä, mutta ne olivat edellisissä taisteluissa kunnostautuneet niin loistavasti, että katsoin niiden täysin pystyvän tähän pelkästään puolustusluontoiseen tehtävään. Mielestäni oli pääasia, että kaikki sikäläiset puolustusjoukkomme alati olivat varuillaan vahvan vihollishyökkäyksen suhteen. Onko tässä suhteessa tapahtunut laiminlyöntejä Soissonsin—Château-Thienyn rintamalla jää ehkä ainaiseksi kiistanalaiseksi. Itse puolestani olen myöhempien tietojen perusteella tullut siihen käsitykseen, että Marnen ja Reimsin taistelujen alkupuolen suotuisa edistyminen heinäkuun 15:nnestä 17:nteen esti Soissonsin—Château-Thierryn rintaman joukkoja ainakin paikoin täysin oivaltamasta, miten vakava tilanne oli heidän omien linjojensa edessä. Sinne kaikuu näinä päivinä hyökkäystaistelumme tykkien jyske, saadaan kuulla menestystä lupaavasta etenemisestämme yli Marnen; tiedot voitoista kulkeutuvat, kuten usein, liioiteltuina tarkistamattomista lähteistä joukkojemme kuultaviin. Kerrotaan Reimsin valloituksesta, suurista voitoista Champagnessa. Mutta omalla rintamalla on kolme päivää hiljaista, asiantuntijan mielestä kaamean hiljaista, pintapuolisen, mielialoihinsa luottavan tarkastelijan mielestä rauhoittavan hiljaista. Tiedustelua Villers-Cotterets'n suunnalla, mitä vielä heinäkuun 15:ntenä suoritettiin täysin valppaasti, ei enää heinäkuun 17:ntenä hoideta huolellisesti. Ilmoitukset, jotka sotaliikkeen alussa kiitävät tuota pikaa läpi kaikkien kenttäpuhelinten, takertuvat 3:ntena taistelupäivänä jollekin väliasemalle. Aseman vakavuuden tunne on näet osittain tylsynyt, ensimmäinen jännitys on lauennut.