Joukkojemme oli täytynyt ponnistaa kaikki voimansa, ei vain taisteluissa vaan myös lakkaamattomissa valmisteluissa, marsseissa ja kieltäymyksissä. Niiden voimainhukka oli suuri, hermojen kulutus vielä suurempi. Puhuttelin sotilaita, jotka tulivat näistä viimeisistä taisteluista. Heidän yksinkertaiset ja koruttomat vastauksensa ja kertomuksensa puhuivat selvemmin kuin kokonaiset kirjat siitä, mitä he olivat kokeneet ja millainen arvokas siveellinen voima heitä kannatti. Kuinka olisikaan voinut joutua epätoivoon, kun oli tällaisia erinomaisia miehiä! He olivat tosin väsyneitä, tarvitsivat ruumiillista lepoa ja sielullista rauhaa. Meillä oli mitä parhain tahto suoda heille kumpaakin, mutta oli kyseenalaista, antaisiko vihollinen meille kyllin aikaa siihen.
Vaikka Marnen rintamakaaren taisteluissa olimmekin välttyneet siltä tuholta, jota vihollinen oli meille suunnitellut, emme suinkaan saaneet ummistaa silmiämme tämän taistelun ja peräytymisemme laajakantoisilta vaikutuksilta.
Sotilaallisesti merkitsi meille enimmin se kohtalokas seikka, että aloite oli siirtynyt meiltä viholliselle ja ettei meillä toistaiseksi ollut voimaa taas riistää sitä omiin käsiimme. Meidän oli ollut pakko vetää tähän taisteluun runsaasti niitä voimia, jotka oli määrätty Flanderin taisteluihin. Niin meni meiltä mahdollisuus antaa Englannin armeijalle kauan suunnittelemamme ratkaiseva isku. Vastustajan sodanjohto vapautui täten uhkaavan rynnistyksemme painosta. Marnen taistelu oli vapauttanut Englanninkin voimat siitä kahleesta, jossa me olimme pitäneet niitä kuukausimääriä. Oli odotettavissa, että vihollisen johto käyttäisi hyväkseen, jos sillä vain oli vapaita voimia käytettävissään, tätä tilanteenkääntymistä, joka ei voinut siltä jäädä huomaamatta. Tähän täytyi olla suotuisia mahdollisuuksia, sillä puolustusrintamamme eivät olleet kaikkialla vahvat eikä niissä voinut olla täysin taistelukuntoista miehistöä. Sitäpaitsi nämä rintamat olivat huomattavasti laajentuneet sitten kevään ja käyneet strateegisesti aremmiksi.
Oli tietenkin otaksuttavaa, että vastustajakin oli kärsinyt vaikeita vaurioita äskeisissä taisteluissa. 74 vihollisdivisionaa, niistä 60 ranskalaista, oli ollut tulessa heinäkuun 15:nnestä elokuun 4:nteen, mutta suurin osa englantilaisten voimista oli saanut säästyä kuukausimääriä. Yhä kestävä amerikkalaisen avun tulva oli sen vuoksi vastustajalle erikoisen arvokas. Vaikka tämä apu ei sotilaallisessa suhteessa ollutkaan nykyajan korkeimpien vaatimusten tasalla, merkitsi nyt, kun meidän joukkomme olivat kärsineet niin paljon, pelkkä lukumäärän ylivoimaisuuskin enemmän kuin koskaan ennen.
Raskaampi kuin tämä oli ensi vaikutelmain perusteella epäonnistumisemme vaikutus kotimaahan ja liittolaisiimme. Kuinka monet viime kuukausina uudelleen eloon heränneet toiveet sortuivatkaan nyt! Kuinka monia suunnitelmia tuhoutui!
Mutta jos vielä pääsisimme sotilaallisen tilanteen herroiksi, saatoimme varmasti otaksua myöskin poliittisen tasapainon palautuvan.
VIIDES OSA
YLI VOIMAIN
PUOLUSTUKSEEN SYÖSTYNÄ.
Elokuun 8:s.