Äiti ja Anna laskivat polvillensa. Samassa kuului kuoleman rohina lautamiehen rinnasta, ja henki muutti iäisiin majoihinsa.
* * * * *
Kahdeksan kuukautta jälkeen lautamiehen kuoleman pitivät Anna ja Kustaa häänsä Ruusulaksossa. Se kunnon ukko Pietari Mikonpoika oli puhemiehenä siinä tilassa. Tämän virkansa puolesta vaati hän hää-vieraita tyhjentämään maljan nuoren parin onneksi, jossa sivussa kehotti heitä elämään keskenänsä niinkuin puolisoin tulee, ja toivotti heille onnea ja siunausta heidän yhdistyksessänsä.
Tässä loppukoon kertomuksemme niille, joita niin haluttaa, vaan me puolestamme emme ole tytyväiset sillä, että olemme saaneet Kustaan ja Annan yhteen; tahdomme myöskin nähdä kuinka tästä lähin elävät yhdessä.
* * * * *
Kaksitoista vuotta on kulunut. Sillä ajalla on Ruusulaksossa tapahtunut monta muutosta ja mulkkausta sekä yhdessä että toisessa kohdassa. Suuria liuskoja uutta peltoa on otettu ylähälle. Pellot ovat hyvässä voimassa ja järjestyksessä niinkuin herrain kartanoissa. Huonerakennuksesta käy tie, kahden puolen istutettu puilla, alas kummulle. Tälle on rakennettu koulu-huone, jossa pitäjän köyhät lapset omistajan kustannuksella saavat opetusta. Ranskan tapeetien siassa nähdään salissa kauniita kuvauksia ihanista maan paikoista, ja niitten välillä Ruotsin suuresti rakastettuin kuninkaitten kuvia. Annan pienessä kamarissa löytyy vielä muutamia kukkaisia, niinkuin myöskin vähäinen, kaunis kirjasto, sisältävä monta hyödyllistä ja opettavaista kirjaa, jotka pitkinä talvi-ehtoisina ovat hupaisa ajan viete Kustaalle. Paljon on niinmuodoin muuttunut; vaan rakkaus Annan ja Kustaan välillä on yhtä lämmin ja sydämellinen kuin aina ennenkin. Neljä vähäistä lasta on hedelmä heidän avio-liitostansa, ja näitten kanssa loruttelee Kaisa ja se vähäinen tyttö, joka toi Annalle rakkauskirjeen; mutta nyt hän ei enään ole vähäinen, vaan suuri, täysi-kasvuinen, kaunis tyttö.
Näin elävät Anna ja Kustaa keskenänsä, kumpikin tavallansa askaroiten levittää iloa ja hauskuutta ympärillensä, arvossa pidettyinä kaikilta ihmisiltä, jotka tuntevat heidän hyvän ja siivon käytöksensä.
* * * * *
Jos joku tahtoo tietää, kuinka Haaviston Jussin kanssa laita on, niin taidan minä kertoa hänen monen tuskan ja työläyden perästä tulleen naiduksi kauniin tytön kanssa, joka otti hänen rikkauden vuoksi. Tätä hän nyt katuu sydämensä pohjasta; sillä päivät läpitse hän enimmiten istuu ja itkee. Ei Jussikaan ole useammin iloinen, kuin koska on vähän kallellansa, joka tapahtuu melkein joka ehtoo, ja väliin, jos onni oikein on, keskellä-päivääkin.
End of Project Gutenberg's Rikas tyttö Ruusulaaksossa, by Pehr Thomasson