Hän ei millään muotoa tahtonut puhua rouvalle miten asian oikea laita oli; ja kumminkin tahtoi hän kaikella tavalla auttaa häntä, niin että hän, ilman suurta murhetta taitaisi elättää itsensä ja lapsensa.
Mutta tätä ei hän voinut tehdä ilman rahatta.
Kuinka hän rehellisellä tavalla taitaisi hankkia sitä, se oli kysymys, jota hän suuresti mietti taitaakseen tyydyttävästi vastata. Työtä ei hän jaksanut tehdä ja kerjätä hän ei kehdannut. Hän oli suuresti suutuksissaan sotaan, joka oli vienyt häneltä hänen hyvän merimiesjalkansa; sillä jos se nyt vaan olisi ollut jälellä, olisi hän ihan varmaan vielä nyt lähtenyt merille ja ansainnut vähintäinkin sata puntaa. [1 puuta (pound sterling), engl. raha = 25 markkaa. Suom. muist.]
Hänen ajatustensa kompassi pyöri ympäri monta päivää löytämättä oikeata suuntaa. Vihdoin hän sentään keksi keinon, joka on kunniaksi hänen keksintötaidolleen.
Hän meni, niin ett'ei kukaan sitä huomannut, koiraneen pimeään kuistiin, jossa hänellä oli paljon toimitusta.
"Nyt se käy saakelin hyvin", sanoi ukko, jonka jälkeen he molemmat astuivat alas kaupunkiin, ja asettuivat eräille ravintolan portaille.
Koira asettui niin, että sen jalka oli katuojassa, jossa vesi juoksi, ja ukko istahti alimmalle portaalle.
Hetken perästä tuli hieno herra, joka astui aivan heidän ohitsensa. Ukko antoi koirallensa merkin, ja samassa juoksi tämä paikaltaan ylös ja pani märän jalkansa herran kiiltävälle saappaalle, jonka jälkeen se nuolen nopeudella juoksi pois syrjään.
Saappaan omistaja jupisi itsekseen jotakin.
"Kyllä minä kohta teen kaikki taasen entiselleen", sanoi ukko ja otti esille kiilloitusharjan, joka oli hänellä kätkettynä pitkän takkinsa alla.