Ukon lystikkäisyys ja koiran taito herättivät yleistä ihastusta ja saivat palkinnokseen monta helisevää rahaa tuohon vanhaan kuluneesen kiiltonahkaiseen hattuun.
Heidän koetuksensa oli onnistunut hyvin, ja siitä hetkestä asti olivat ukko Striid ja hänen koiransa Friid kunniassa pidetty taiteilijapari pääkaupungin alhaisemman väestön keskuudessa. He näyttelivät tehtävänsä kaikilla yleisillä paikoilla ja heillä oli aina lukuisa ja kiitollinen joukko katselijoita ympärillään; sillä nämät olivat suurimmaksi osaksi lapsia, jotka kyllä osasivat ihmetellä tuota merkillistä koiraa ja lystiä ukkoa, jolla oli niin monenmoista ihmeellistä juttua kerrottavana.
* * * * *
Ukko eli nyt hauskaa elämää, ja meidän täytyy hänen kiitoksekseen sanoa, ett'ei hän näytellyt koiransa kanssa konsteja ainoastaan saadakseen rahaa, mutta enemmän lisätäkseen yleistä iloa. Jos hän sai muutamia rahakolikolta, niin otti hän ne kiitollisuudella vastaan, muutoin hän jutteli ja koira tanssi yhtä hyvin sentään.
Tapahtuipa sentään sangen usein, että hän iltapuolella oli ansainnut pari taalaria, jotka hän aina vei kotia rouvalle; sillä ei hän killinkiäkään pannut mihinkään turhaan, sittenkuin hän oli lakannut juomasta, joka nyt ei enään koskaan rullat kysymykseen.
Tämä onnellinen suhde ei kumminkaan kestänyt kauvan.
Ukko sai pian kokea, kuinka kiittämätön katselijakunta yleisesti on taideniekkaa kohtaan, vaikka hänellä olisikin kunnia olla sen lemmitty.
Se katseli mielellään hänen näytelmiään, nauroi ja ylisteli, mutta maksu tuli aina pienemmäksi ja pienemmäksi niin ett'ei hänelle vihdoin enään tullut kokoon enemmän, kuin hän tarvitsi tupakkaan.
Tämä olisi sentään vallan vähän huolettanut häntä, jos hänellä vielä olisi ollut saatavana rahaa Schwan'in konttorissa: mutta nuot kuusitoista kuukautta olivat nyt kuluneet, ja niiden kanssa myös rahat, joista hän äsken oli saanut viimeisen osan.
Mitä oli hänen nyt tekeminen?