"Säädyllisyys tuli ja tavat katosivat", on eräs Ruotsin maan nerollisimmista miehistä sanonut, ja syystä voi samalla tavalla sanoa ilosta, ainakin, mitä Eläintarhaan tulee.
Samalla paikalla, missä ennen sai nähdä iloisia ja terveitä ihmisiä istuskelevan ja leikittelevän ruohossa, näkee nyt vaan jäykkiä ja kalveita olennoita, jotka eivät suinkaan ole iloisia.
Sama on eroitus Eläintarhan välillä ennen ja nyt, kuin elävän
Bellmann'in ja hänen Eläintarhaan asetetun kuvapatsaansa välillä.
Taideniekka on kyllä tehnyt kasvojen muodon onnelliseksi, mutta tuo
elävä henki, joka teki sen niin jaloksi, on poissa.
Eläintarhan ilman luonto on yhtä hymyilevä ja ihastuttava, kuin ennenkin; mutta tuo iloinen, raitis kansanelo, joka silloin lehtoja elähytti, näyttää ainaiseksi kadonneen.
Sinä aikana, jossa meidän kertomuksemme liikkuu, sai tavallisesti kuulla iloisia lauluja, leikillistä soittoa joka haaralta tuota kaunista puistoa. Niin ollen on anteeksi annettava, jos ukko Striid ja hänen koiransa Friid tahtoivat koettaa konstejansa, erittäinkin kun he kokemuksesta tiesivät, ett'ei katselijoilla ollut erittäin suuria vaatimuksia sellaisissa näytelmissä.
Me tahdomme nyt nähdä, kuinka heidän ensimmäinen koetuksensa taiteen liukkaalla permannolla kävi.
Pitkä sauva kädessään seisoi ukko eräässä kulmassa tuossa suuressa Eläintarhassa; hänen jalkainsa välillä seisoi koira ja tirkisteli silmillään niin viisaasti ja juonikkaasti, kuin veijari ainakin.
"Katsokaapa tänne, hyvät ihmiset", sanoi ukko, "niin saatte nähdä jotakin ihmeellistä. Minulla on tässä pieni koira, joka on syntynyt näkinkengässä merenpohjalla… minä olen, jumal'auta, itse kiskonut sen ylös aalloista tuolla ulkona saaristossa, niin että se syntyään on ruotsalainen ja kymmenen kertaa parempi kuin kaikki ulkomaan marakatit… se on pieni, kummallinen elukka, tietäkää! Minä itse olen vanha merimies, joka olen ollut sekä Kalkutassa että Kukuletossa, Syrakuusassa ja Knoksvillessä, Frauenburgissa ja Barlaventossa, mutta piru vieköön, jos minä olen nähnyt semmoista, kuin se. Se on viisas kuin Kiinan keisari, totinen kuin Rooman paavi, kavala kuin Turkin sultaani ja kohtelias kuin hoviherra. Kaikki maakoirat ovat kuin pölkyt tämän rinnalla… No, ole varoillas Friid! Pää pystyyn ja lippu ylös… nyt saat näyttää, mitä sinä taidat!"
Ukko rupesi nyt rallattamaan vanhaa merimieslaulua, jonka mukaan koira aivan tahdin jälkeen tanssi. "Perä pystyyn ja peräsin syrjään!" huusi ukko, ja nyt koira nosti ylös takapuolensa ja tanssi etujaloillaan. Sitten se juoksi edestakaisin vuorotellen kummankinpuolen jaloilla, ja teki monta konstikasta hyppäystä sauvan yli, jonka jälkeen se juoksi pitkin erään pitkän poliisimiehen selkää ylös ja otti lakin pois hänen päästään.
Kaikki nämät temppunsa teki se niin sujuvasti ja sukkelasti, että katselijat ehtimiseen purskahtelivat nauruun.