"Mitä vielä", vastasi ukko. "Puhuakseni suuni puhtaaksi, niin en minä oikein mielelläni tahdo olla Yrjönkään seurassa, sitten kuin olen lakannut ryyppäämästä; ja minä jo alan tottua maalla oloon, kun minä opin tuntemaan teitä rouva."
"Mutta kalastus?"
"Se jääköön silleen: minä panen toimeen toisen tuuman, joka nyt pari päivää on ollut minulla aivoissani."
"Ja mikä se tuuma on?" kysyi rouva.
"En minä ennen aikoja juttele tuumiani."
"Siinä te teette aivan oikein", — sanoi rouva silittäen hänen leukaansa hienolla kädellään.
* * * * *
Mitä ukko ei tahtonut puhua rouva Woogman'ille, on meidän velvollisuutemme kertoa lukijalle, sillä se on välttämätöntä kertomuksemme jatkamiselle ja selviämiselle.
Ukko näet oli viimeisinä aikoina tullut hyvin säästäväiseksi, ja hän ahkeraan tuumaili kaikenlaisia keinoja ansaitakseen rahaa. Hän oli nähnyt erään Itaalialaisen useimmilla pääkaupungin yleisemmillä paikoilla näyttelevän tanssivaa apinaa, jolla hän ansaitsi hyvin rahaa. Tämän tähden ukko aikoi tehdä koetusta koiransa kanssa, joka ainakin saattoi vetää vertoja apinalle.
Kun tämä tuuma oli ehtinyt kypsyä hänen aivoissaan, päätti hän panna sen toimeen ja siinä tarkoituksessa hän eräänä päivänä saapui Eläintarhaan [Eläintarha (Djurgården) on kaunis puisto Tukholman lähellä. Suom. muist.], jossa siihen aikaan oli kansanelämä semmoinen, joka nyt kokonaan on lakannut.