"Asia on, Jumal' avita, hyvin vähällä autettu, mutta sen sanon rehellisesti, että suuttumaan rupeen koko toimelle sillä te olette kaikki saakelin huliviliä. Mikä antau susien seuraan, mikä tullimiesten, josta kaikki hyvät toimet pilauntuvat. Kerran vielä tahtoisin koettaa, jos vaan voisin teihin luotsaa."
Kaikki nousivat, vannoen Jumalan ja evankeliumin kautta, ei säästävänsä vaivaa eikä rahaa, joska vaan voittaisivat tarkoituksensa, joka nyt oli tullut heille kunnian asiaksi.
"Olkoon menneeksi," lausui Kela; "koetetaanpa kolmas kerta, niin vakuutan että menestymme, jos vaan itse ette sitä pilaa, miten teitte edellisillä kerroilla. Kuulkaa nyt minua ja sen jälkeen eläkää."
Kaikki pystyttivät korvansa ja Pekka Kettunen avasi suunsakin paremmin tajutakseen asiaa.
Herra Kela puhui sanoen:
"Entinen vaali kumottiin syystä että Jurri oli sairas; niinpä luulen nytkin, koska voimme todeksi näyttää että Kakkuri väkivalloin estettiin valiomiestoimessansa. Se asia ei voi toisin olla. Mutta voipa olla että asianomaiset pitävät kaiken sopimattomana, muutamain yksityisten retkailemisena ja siitä syystä vahvistavat vaalin pitempien valitusten estämiseksi. Jos siis saisimme moniaita ystäviämme panemaan anomuskirjan Ruhtinaalle, joka liitettäisiin valituksiin, niin se nähtäisi julkiseksi puolustamiseksi Koposen eduksi."
"Ja Ollin häpiäksi," välitti tämä, joka nyt sai vähän tuulta myllyynsä.
Kaikki vakuuttivat kyllä saavansa anekirjoituksia, jahka vaan itse anomus olisi valmis.
Herra Kela otti matkalaukustansa paperia ja läkkiä ja teki anomuskirjan ennen sanottuun tapaan, joka yleisesti hyväksyttiin, sillä se oli selvästi ja nerokkaasti kokoonpantu.
Nytpä pantiin kyniä liikkeelle. Pian oli ystävillä jokaisella pari otetta siitä.