Tavallisen ikkunansa ääressä hän nytkin ompelee, jossa hän on aina ennenkin… ja lihava naama näkyy paahtuneen ikkunan ruudun läpi. — Outo luulisi että siellä on talon kolmas sika, ja jos oikein tarkalla silmällä mittaa, niin saattaapa se suurimmaksi koituakin… vaikkei suinkaan saata sitä sanoa että raatari Nikolaus ottaa liika suuret palkat vaatekappaleelta, siihen nähden kun ne ovat niin suuriksi tehtyjä.
— Jopahan taas ovat kaivaneet kuopan tuohon, sanoi heidän tyttärensä toisesta kamarista katsoen, eipähän siitä ole apua… se pitää olla kumma paikka, ettei ne osaa mennä muuanne!
— Minnekäpä ne… keskeytti ukko seisauttaen oikein ompelukoneensa käynnistä.
— Vaikka minne muuanne, mutta ei ihmisten ikkunain eteen… siinä ne luhjottaa… ja sitte kun tulee ajavia, niin eihän siihen käy ajaminen…
— Ajakoot toiseen kohti.
— Niin ajakoot… saattaahan sitä sanoa. Mutta kun ovat kaivelleet kuoppia joka paikkaan… tekisi nuille pahnan jonkulaisen eikä antaisi…
— Sitäpä minä olen jo monasti sanonut että tekisi jonkulaista kommakkota heille, sanoi matami tullen siihen kyökistä ja kahvikuppia kuivaten pyörittelemällä sitä pyyhkeesen.
— Mihinkäpä sen tässä tekee, morahti hän itse ompeluksen taas keskeyttäen ja kääntyi oikein heihin päin. Tehkää jos kykenette!… ei suinkaan tähän maantielle saa ruveta rötöstämään… mitä se olisi semmoinen?… ja sitte pihan taakse ei pääse, jos ei erityistä tietä laita. Vaan eihän tässä ole tilaa, eikähän tässä kaikkia ennätä yhtaikaa. — Vaikka ei siinä näyttänyt kotvilleen tehdyn mitään uutta erikseenkään.
— Niinhän se on sattunut pahasti tämä mei'än paikka… muitten jalkoihin aivan, sanoi matami.
— Ei kai kohta uskalla laitella mitään kukkia eikä kasvia tuohon, jossa vähän tilkkua olisi, kun aitakin on niin huonon näköinen, että jos vähäkään ryntäsee, niin aivan kai se kaatuu… Ja kun ne vielä kaivelevat kuoppia aitovieren ihan täyteen, jotta sopisi kohta altakin… Eikä ole siitäkään apua, jos pölkyn päillä täyttäisi… pianhan ne semmoiset siitä saa liikkeelle. Pitänee kai jättää kaikki kasvitarhan viljely oppineemmille ja paremmille, oli tytär huokaisevinaan, itseään muka halveksien, vaikka hän oli kansakoulun läpi käynyt ja ainakin itse mielestään oppineempi muita.