— Mikäs siellä nyt ryskyttää? eipä ne omat siat ole porttia ennen tinkineet… ja matami hyppäsi sitä tietään pihalle. — Voi hyvä ihme, kun on taas nuo Penttilän kovakärsät… mene ajamaan pois, toimitti hän hengästyneenä takaisin tullessaan.
— Olkaat! en minä heitä jaksa myötäänsä ajella, jalat ovat niin hellänä… Mutta kuitenkin hiipi tytär pihalle, kun siat olivat kärsäänsä portin rakoon pakkaamassa ja vinkumassa. Portti olikin niitä semmoisia, että jos ei hyvästi pannut sitä pantain kanssa kiini, niin tuommoiset kovakärsät siitä usein pihaan tulivat.
Totta nämä olivat ennenkin käyneet, kun niillä tuntui niin hyvä halu nytkin olevan. Niin, olihan ne ennenkin, jotka olivat kaikkein kirkonkyläläisten vastuksina alituiseen.
Mutta kepakon kanssa tuli tytär ja lyödä säväytti sillä portin taakse, vaan ei sattunut, ja olisi ärjäissytkin oikein, mutta ei ilennyt, kun siinä oli ajaja maantiellä. Sen sijaan ärähti ajajan koira, yhtäkkiä hyppäsi sikain eteen niskakarvat pystyssä törröttäen, haukahti pari kolme kertaa niille ja livisti sitä tietään hevoisen jälkeen.
— Mene sinä poika sukkelaan ja aja pitkin maantietä ja visko kivillä ja lyö oikein mokomia! sanoi tytär pienelle kerjäläispojalle, joka siinä oli, kun ei kansakoulun käyneen sopinut lähteä sikain perässä laukkaamaan, ison tytön.
Poikaa ei vain tarvinnut toista kertaa käskeä, se juosta himppasi sikain kimppuun ja tempasi kiven maantieltä, jolla oikein vinttasi röhkivien perään — liekö sattunut vai ei. Kauvaksi jälestä mennä himppasi ja viskeli kiviä. Se oli hauskaa, kun siat pakoon menivät.
Ajaja oli jo kadonnut näkyvistä, mutta pojan jalat tiheään tipsuttivat maantiellä, jotta pölisi multa. Siat mennä kyörnittivät edellä — eipähän tuo lie ensi kerta ollut — ja korvat luppasivat köyröttävän selän suojasta ja saparot kiveränä perässä.
Minne asti lie sillä lailla menneetkään.
* * * * *
Syksy kun alkoi tulla, niin sanoi Penttilän emäntä muutamana aamuna että sioille olisi laitettava kujaan aitaus, johon saisi panna ne syömään, kun on nyt niin kylmiä sateitakin, ettei tarvitseisi juosta kylmässä… Vaikka kyllä kai ne olisivat saaneet kujassa olla ilman aituuksettakin, jos olisivat myötäänsä tahtoneet, mutta ei taida olla vankeus siallekaan oikein mieleen.