Emännän sana oli tarkoitettu rengille, joka oli aamiaista syömässä. Ja ennen puolisia olikin valmiina aitaus. Siihen oli laitettu kaksi sian pään suuruista reikää altaan kohdalle ja altaallekin aitaus vielä.
Siat kun tämän hoksasivat, niin alkoivat ajoissa siirtyä ulomma, kun vielä näkivät että piika Tiina oli paikalla juomisen kanssa houkuttelemassa sikopahnaan, josta saisi miehet sitten kiini. Metsään läksivät kyörnittämään ja siinä työpaikka oli niitä saadessa pihaan päin kääntymään. Koko talon väki, pienensä suurensa, juoksi niitten jälessä ympäri märkää metsää ja siat tuhkien puulautuivat yhä etemmä menemään. Savikoilla liuskahteli ajajan jalka, puitten sammaltaneista kyljistä läksi helposti sammalen rupa käsiin ja nutun hihoihin, kun siellä piti tehdä pikaisia käännöksiä ja tarttua käsin puusta kiini.
Viimein uupuivat siat niin lopen, ettei kyenneet kuin kävelemään enää ja vaahto juoksi suupielistä. Silloin saatiin ne vasta pihaan päin ja siellä pahnaan houkutelluiksi hyvällä suurusjuomisella.
Kaikki väki oli katsomassa, kun niitä monissa miehin aituukseen nostettiin, mikä sorkasta, mikä korvasta, mikä mistäkin. Ja kauheasti vinkui sika siinä kyydissä, että kuului kylään asti… ja toinen röhkätti pahnassa pönkän takana. — Olisihan ne päässeet hyppäämälläkin niin matalan aidan yli, jos olisivat tahtoneet… olihan ne ennen menneet korkeammankin yli, mutta ne vielä viimeisen kerran uhalla kiusasivat ihmisiä.
Niitä olikin siinä ympärillä koko joukko ja siat tahtoivat näyttää voimiaan viimeisen kerran. Siinä oli taistelu sikain vapauden pyrintöjen ja ihmisten vangitsemishalun välillä.
Viimein ne kumpikin sinne saatiin ja siellä ne nyt kävelivät oudosti katsellen uudessa kodissaan eivätkä yrittäneet kotiutua ollenkaan.
— Jopahan on nyt Penttilän kovakärsät kommikossa… on ne ihmisten aituuksissa tähän asti kulkeneetkin. Mutta ette nyt perhanat enää mene, pysytte siellä nyt ikänne ja viisi päivää, sanoi Summa-Matti, joka oli apuna ollut nostamassa ja kantaissaan oikein puristanut toista sikaa korvasta. — Kyllä sinä huusit, vaan pysyt nyt, siksi kuin pois lasketaan, lisäsi hän itsekseen.
Oli tehtykin suuri työ, ja johan tuota oli tullutkin tupakan edestä.
KÖYHÄN KIRKKOMATKA.
Tuolla Savon laajoilla sydänmailla, jossa matkoja mitataan penin haukunnan kuulumisen mukaan, jossa saapi likimpään naapuriinsa lähteä vieraille evään kanssa, siellä on suurimmat talotkin niin kätkössä ettei niitä syrjäiset tiedä olevankaan. Kummakos sitten jos Volon mökkiä ei olisi löytänyt tuskin muut kuin sen omat asukkaat. Eikä niittenkään sitä kovin usein etsiä tarvinnut, kun eivät kirkossakaan käyneet kuin jonkun kerran vuodessa… tokko lie tarkkaan joka vuonna tullut käydyksi sitäkään.