Tältä kylältä läksi jo leveä kärritie, semmoinen jolla sopi jokseenkin rinnatusten kaksi jalkamiestä… Mikä ylellisyys! Vaikka herrasmies sitä hevoisella ajaessaan olisi kironnut senkin seitsemän kertaa… tokkopa edes nimismieskään olisi kaukaa viitsinyt olla siinä jyskeessä.
Vaan jalan kulkeva, jolla on raskasta kantamista, ei jaksa pitkiä matkoja yhteen tiukkaan, vaikka olisi kuin tottunut kävelijä. Hyvään kohti tien viereen piti ruveta lepäämään.
— Ahhah! huokasi akka ja rupesi rennosti istumaan, pieni lapsikääry helmassa.
— Uhhuh! pani ukkokin, kun otti hatun päästään ja pyyhki otsaansa.
Lapset alkoivat juosta piipertää tien poikki ja pitkin tietä ja siitä tiepuoleen, niinkuin juoksee pienet kanan poikaset, nokkasevat mistä heinissä olevan kärpäsen, mistä minkin torakan. Nyt oli puolukkain aika ja tämmöisellä kivikkopaikalla ahon laidassa on niitä aina runsaasti, kun ei muut kuin teeret ja koppelot näitä paikkoja marikkoinaan pidä.
— Uuhhuh, minun poikaani… poikanihan te on, ja kollee poika, kun ei itkekkään. Kattoppa lappi, kuin tuolta paljo maalimoita näkyy, rupesi äiti puhelemaan lapselleen, jolla ei enää nälkä ollut ja äiti nosti sen pystyyn vähäksi aikaa. — Sieltä kuin maalimoita näkyy, sanoi ja piti sitä päänsä varassa pystyssä seisomassa, sen aikaa kun laittoi riepuja lapsen jalkain alla. Poski tuli vasten poskea ja painaen suullaan lapsen kasvoa, puhui äiti sille vielä ja hyväili pientään.
Kylläpä sieltä näkyikin! Vaan eipä sitä maailmaksi kaikki sanoisi… korviksi, kolkoiksi korviksi sanoisi se, joka siellä on risteillen kuljeksinut vetisillä soilla. Tästä ne näyttivät niin tuoreilta ja kepeiltä, kun ilma oli kirkas ja kuultava; muutamia kellertäviä puita kuusen muuttumattoman viheriän lomassa oli tässä likellä mäkirinteellä ja alhaalla notkossa oli pelkkää tummaa viheriätä.
— Näkyypä tänne lappen kotikin… eiköön o'o tuolla Joutenmäki, ja vaimo osotti sormellaan kauvas taivaan rannan tasalla kohoovaa jyrkkää harjannetta.
— Eikä o'o, mikä Joutenmäki se tuo olis? eihän tuo o'o kuin Kiltouvenmäki, kun ihan selvästi näkyy laihopellotkin.
— No missäs se on sitte Joutenmäki?