— Viisikymmentätuhatta kruunua!… Oletteko niin rikas?
— Oletko sitä epäillyt? sanoi eversti Ansamaa hieman ivallisesti. — Kyllä tyttäreni olisi tuonut hyvät myötäjäiset… Kirjoitetaan siis 50,000 kruunua. Saat nostaa ne Tukholmassa. Tukholman Yksityispankissa on minulla juoksevalla tilillä aina vähän rahoja.
Näin puhuen eversti veti esille pöytälaatikosta shekkikirjan, johon rupesi kirjoittamaan. Nimismies seurasi katseellaan toisen liikkeitä ja ällistys hänen ilmeessään muuttui salaiseksi tyytyväisyydeksi ja voitonriemuksi.
Eversti taittoi huolellisesti valmiiksi kirjoittamansa shekin ja ojensi sen Hormiolle.
— Kas tässä, nyt olen tehnyt, mitä olen voinut hyväksesi. Nyt eroavat tiemme… Vieraani odottavat minua.
Hän nousi tuoliltaan.
— Hitto vieköön, eversti! huudahti nimismies äkkiä kiihkeästi ja hypähti pystyyn. — Nyt olen tehnyt halpamaisen työn, ottaessani teiltä vastaan nämä rahat. Tiedän sen ja tiedän, että te halveksitte minua. Mutta tietäkää tekin, ettei minulla ole pienintäkään kiitollisuuden tunnetta teitä kohtaan. Minulla ei siihen ole mitään syytä. Ja teillä ei ole mitään syytä halveksia minua. Sillä te ette ole minua auttanut. Sitä ette ole ajatellutkaan. Te olette vain auttanut itseänne. Oman itsenne pelastukseksi olette maksanut minulle nämä rahat. Me olemme vain ilveilleet. Te olette näytellyt viattoman osaa ja minä olen koko ajan vaiennut siitä, mitä teistä tiedän. Jos ennen olisinkin hiukan epäröinyt, niin olen nyt asiasta varma. Te, juuri te, herra eversti, olette se maankavaltaja, jota viranomaiset etsivät. Minä tiedän sen ja te tiedätte sen myöskin. Ja te olette koko ajan tiennyt, että minä sen tiesin. Ei meistä kumpikaan ole toistaan parempi.
Eversti Ansamaa oli rauhallisena kuunnellut toisen sanatulvaa. Kun nimismies vaikeni, kysyi hän:
— Onko sinulla muuta lisättävänä? Jollei, olemme siis kuitit. Noista syytöksistäsi vastaat itse. Minulle on yhdentekevää, mitä minusta ajattelet. Vaikuttimistani ja teoistani vastaan itse Jumalani edessä. Vielä kerran, toistamiseen tänä päivänä täytyy minun siis näyttää sinulle ovi. Hyvästi, Hormio.
Nimismies näytti epäröivän. Everstin horjumaton lujuus vaikutti häneen.