Eversti vihelsi.
— Tavalliseltako paikalta? hän kysyi.
— Niin, Mattilan mökiltä.
— Kuinka monta?
— Kaksikymmentä viisi… Juho Anderssonin johdolla.
— Kaksikymmentäviisi! Ali right. Onko muuta?
— Ei muuta, herra eversti.
Virallinen sananvaihto oli loppunut ja eversti Ansamaa sanoi muuttuneella, kohteliaalla äänellä:
— Riisukaa päällysvaatteenne, herra Halme, ja istukaa. Ulkona on pakkanen ja te poltatte varmaan mielellänne savukkeen, sill'aikaa kuin muutan pukua. Kello on vasta vähän yli yksitoista, meillä on aikaa melkein tunti… Sanoitte johtajan nimen olevan Juho Andersson? Ylioppilas?
— Ylioppilas Juho Andersson, vastasi vieras, joka oli heittänyt yltään päällystakin ja lakin, istuutunut nojatuoliin ja sytytteli savuketta.