— Niemelän Aarnohan se oli, vastasi renkipoika.
— Missä hän asuu?
— Niemelässähän tuo asuu tuolla järven rannalla.
— No, mitä hän toimittaa?
— Jaa Aarnoko?
— Aarno, niin.
— Mitä toimittanee. Talvella käypi koulua kaupungissa, tiedämmä.
Kesällä laiskottelee.
Naurahdin tuolle selonteolle. Älä sinäkään pahastu, että semmoinen kuva sinusta annettiin. Olisi tehnyt mieli minun kysyä enemmänkin, mutta kumppanini kuivat vastaukset ja jonkinmoinen ujous pidättivät jatkamasta. Tiesinhän muuten tarpeeksikin.
Ryhdyimme jälleen työhön.
Kolme viikkoa sitten kului, ennenkuin meidät esitettiin toisillemme. Minä olin jo ehtinyt sinut unohtaa. Sinulla oli nyt toiset vaatteet yllä — niinkuin minullakin — eikä meidän kummankaan käytös kehottanut tuttavallisuuteen. "Herra Niemelä" soi aivan luonnolliselta.