Muiden nauraessa vetäsin käteni pois vyötäisiltäsi. Kysymyksesi oli minua loukannut, en tiedä miksi. Tuntui vain yhtäkkiä, ettet sinä minua ymmärtänytkään. Minäkö olisin nukkunut! Vähänpä arvoa olisin sitten läsnäolollesi pannutkin. Mutta tovin kuluttua hiipi sydämeeni taas entinen ikävä, ja nyt siihen oli yhtynyt katumuskin: kaduin, että olin ajatuksissani ollut niin äkkipikainen sinulle. Ehkä se kysymyksesi olikin aivan viaton — ei, aivan ajattelematon. Ehkä sinä puolestasi nyt olit loukkaantunut minuun, kun niin äkkiä vedin käteni pois… Näitä ajatellessani olin koettanut ottaa osaa muitten iloon. Nyt käännyin sinuun, ja kas, katsantosi olikin muuttunut. Näytit hajamieliseltä, olit jättänyt ohjakset Väinölle. Kuinka ihmissydän on julma ja itsekäs: tätä nähdessäni minä riemastuin ja sydämeni sykki. Taas oli ikävä poissa ja hetken sinua katseltuani kuiskasin:
— Minun on kylmä.
Sinä säpsähdit, katseemme kohtasivat toisiaan — ja silmäsi
säihkyivät. Sanaa sanomatta kiedoit käsivartesi minun ympärini.
Sillä hetkellä tapahtui meidän äänetön liittomme. Muistatko?
Aamuaurinko loisti kirkkaana, suurena, ihanana…
Meidän ystävyytemme oli alkanut. Kylään saavuttuamme kun minä hyppäsin rattailta poiketakseni kotiin, kysyin sinulta, aivan kuin se olisi ollut jokapäiväisin asia maailmassa:
— Lähdetäänkö päivemmällä kävelemään?
— Lähdetään. Mihin aikaan? sinä vastasit yhtä huolettomasti.
— Tule nukuttuasi minua noutamaan.
— Hyvä.
Ja me läksimme pitkälle kävelylle, ja se oli meidän ensimäinen… Ja kuinka meiltä puhetta riitti — ihan äärettömiin! En muista enää, mistä oli kysymys, sen vain muistan, että olin kuin hehkuva tulimeri, joka kauvan on ollut maan poveen suljettuna, mutta vihdoin murtaa kahleensa ja syöksee vapauteen, puoleksi hengetönnä pitkästä odotuksesta. En ollut koskaan ennen puhunut sydämeni kyllyydestä, en ollut antanut kenenkään aavistaa, mitä tunteita minussa liikkui — nyt ne nousivat yli äyräittensä, nyt sanat tulvivat suustani, ja kerroin kaikki salaisuuteni sinulle — sinulle, Aarno. Sinä olit ensimäinen, sinä olit ainoa.