— Tuonne L—n asemalle minä vain. Lähden veljeäni katsomaan ja hänen perhettään.
— Vai veljeänne katsomaan. Hänhän on työmiehenä R—n tehtaalla?
— O-on.
Antaessaan nämä vastaukset pieni, vilkas räätäli kävi totisen ja huolestuneen näköiseksi. Eero tämän havaitsi ja kysyi uteliaasti:
— No, kuinka hänen asiansa ovat?
— Onpahan nuo… taitaa ne olla vähän huonosti tätä nykyä.
Ja huomatessaan Eeron kysyvän katseen, hän selitti:
— Miehet kun ovat tehneet työlakon. Eivät näet saaneet palkkaansa korotetuksi kymmenellä pennillä päivän päälle, vaikkei se heidän palkkansa mikään isonen ole. Muutamilla on markka viisikymmentä, toisilla kaksi tai puolikolmatta markkaa päivässä, mutta eihän se tahdo riittää, kun on perhe elätettävänä, useinkin kolme, neljä lasta ja vaimo, ja kaikki ruoka-aineet on ostettava…
— Luonnollista. Ja nyt ovat siis tehneet työlakon, mutta millä lailla tulevat toimeen?
— Sehän se on, valitti räätäli päätään puistaltaen. — Eihän työmiehellä säästöjä ole. Millä hän niitä kokoisi? Nälkä se on silmäin edessä, kun lakon tekee.