— Kolme sataa markkaa ensimäisestä painoksesta.
— Yhy.
Täti, joka oli tarkasti seurannut keskustelua, kysyi vähän huolestuneesti:
— Olikohan se vain kylliksi maksettu, Eero, niin paljosta työstäsi?
— Kylliksi? Mutta ajattele, täti, enhän minä kuluta kuin muutamia kymmeniä markkoja kuukaudessa, eikä tuon kirjani kirjottamiseen ole kulunut kuin viisi, kuusi kuukautta. Olenhan sitä paitsi ehtinyt tehdä muutakin työtä — olen koko ajan elänyt työlläni.
— Niin, niin, sen tiedämme, myönsi täti, ja hänen katseensa kirkastui, — et sinä paljon vaadi, Eero.
— On kolmessakin sadassa markassa työstä palkkaa, lausui hovineuvos päättävästi,— eikä alottelijalle makseta paljon millään uralla.
Tähän päättyi keskustelu, sillä syönti oli lopetettu ja noustiin pöydästä. Eero vietti vielä puolen tuntia tätinsä seurassa ja jätti hyvästi samalla kertaa, kun hänen enonsa lähti virastoonsa. Eeron saattaessa enoaan, tämä neuvoi nuorukaista seuraavaan tapaan:
— Kirjottelethan paraikaa uutta teosta?
— Kirjottelen.