— Entä torppa?
— Se myydään toiselle. — Appi ja anoppi jäävät ainiaaksi meille…
He vasta hyviä ihmisiä ovat, ja tuleva appini on viisas ukko.
Eero mietti vähäisen, sitten kysäisi:
— Pyritkö tänne likiseuduille Janne?
— En sitä niin tiedä. Ei täällä taida olla oikein sopivaa paikkaa. Ei se Hölisevän torppakaan ole sopiva, että sinne kotivävyksi muuttaisin. Kalle sen kyllä soisi, mutta en minä… Onhan se koko iso torppa, mutta ei se sentään liikoja elätä…
— Kuulehan, Janne, kysyi taas Eero, joka näkyi hautovan omia tuumiaan, — etkö sinä jonnekkin järven rannalle…?
— Järven rannalle? No miksei. Onhan järvellä hauska soutaa ja saahan järvestä kaloja. Mutta miksikä semmoista kyselet?
— Minun pälkähti päähäni mukava ajatus: jos minä sinun maallasi jossain syrjäisellä niemekkeellä saisin rakentaa itselleni pienoisen mökin, vastasi Eero vähän häveten.
— Voi ystäväni, sepä vasta hauskaa olisikin! huudahti Janne ja löi molemmat kämmenensä yhteen. — Oikeinko totuudessasi puhut?
— Enköhän.