Vanha emäntä heitti epäilevän silmäyksen Eeroon ja virkkoi, ikäänkuin vähän huolestuneena:
— Eihän sitä täältä meidän puolelta niin usein tule käytyä kirkossa.
— Vai ei?
— Käyttekö te sitten? kysyi sievän näköinen nuori Leena, kainosti ihmetellen.
Eero ei ehtinyt vastata, ennenkuin Janne tokaisi morsiamelleen:
— Eipä sen koivet taida miestä sinne kantaa useammin kuin meidänkään meitä.
Ja nyt ukkokin sanoi vakavasti:
— Emme oikein niitä temppuja ymmärrä.
— Ettekö? ihmetteli Eero vuorostaan. — Minä olen aina luullut, että Suomen kansa on hyvin harrasta ja uskovaista, enkä ole tiennyt, että on siihenkin levinnyt uskottomuus ja vapaammat mielipiteet.
Samassa hän oivalsi sanoneensa jotakin tyhmää ja homehtunutta, mutta se oli liian myöhäistä.