— Totta, mutta ei esimerkin näyttäminen saa tapahtua toisten tähden, vaan totuuden. Ei ihminen saa ajatella: "minä käyn edellä, että toiset tulevat perässä." Ei ihminen ole kenenkään pelastaja eli vapahtaja. Totuus yksin vapauttaa. Ihmisen pitää ajatella: "minä käyn, sillä totuus kutsuu." Hänen ei tarvitse ajatella toisia, sillä ainoastaan jos totuus häntä kutsuu ja hän sen ääntä kuuntelee, kutsuu totuus muitakin hänen kauttansa… Ymmärrättekö?
— Tarkotatteko siis, että totuus ei kutsunut minua ruumiilliseen työhön?
— Ei kutsunut silloin… Se kutsui teitä toiseen työhön. Ette silloin voinut uskoakaan, että teidän piti ruveta rengiksi. Te uskoitte koko sielullanne, että teidän tehtävänne silloin oli kirjottaa…
Eero hämmästyi. Ukon sanat loivat uutta valoa koko hänen elämäänsä.
— Entä ystäväni? hän kysyi hiljaa. — Miksi he luopuivat hyvään pyrkimisestämme?
— Älkää niin kysykö, vastasi vanhus. — Teidän sielunne nyt kysyykin: miksi he luopuivat minusta?
Eero tunsi punastuvansa. Torppari jatkoi:
— Kun ette heitä enää pyydä itsellenne, silloin he palaavat luoksenne.
— Mitä?… Luuletteko?…
— Ei ennen.