"Kas noin. Otetaanpa spriikeitin hyllyltä, kaadetaan lähdevettä kasariin ja sytytetään sininen liekki… Yks kaks on vesi kiehunut ja teejuoma valmiina… Mutta ensin pannaan teelehtiä rasiasta kannuun, noin, ja odotetaan kunnes vesi kiehuu…
"Mitähän tästä löydän sinulle, mokomalle jättiläiselle, illalliseksi? Tuossahan on kaapissa iso leipäpala, vähän voita höysteeksi ja kylmää vettä särpimeksi, niin on pojalla illallinen, jommoista ei monella köyhällä…
"Tänään on satanut, tänään ei tarvitse kastella kukkia eikä vihanneksia. Kas, kuin koko puutarha näyttää tyytyväiseltä. Pitää avata akkuna, että angervon tuoksu tuntuu tupaan… Ihanata, ihanata…
"Vaan olinhan unohtaa kyyhkyseni… Hänkin odottaa illallistaan, herneitä ja leipämurusia. No, tuossahan niitä vielä on Mirzan omassa laatikossa… Mirza, Mirza, kul, kul, kul, tule tänne akkunanlaudalle, tule joutuun syömään… Kas noin! Hyvälle maistuu.
"Mutta keitä tuolla tuleepi mäen rinteellä petäjien välissä?
Pettävätkö silmäni, vai…?
"Ai, vesi kiehuu!… Täytyy rientää pistämään kansi päälle, että liekki sammuu… ja sitten takaisin ikkunalle…
"Mitä, pyöriikö maailma silmissäni, että nurin näen, vai eivätkö tule tuosta kaikki kolme…?
"Taatto taivahinen! Armas Aarno se on ja jalo Tuomo ja mustakutri, säihkyväsilmä Harry — kaikki mun vanhat ystäväni!
"Ulos, ulos, heitä vastaan!"
Ja Eero kiiruhti veräjälle minkä ennätti. Siellä ne tulla astelivat kaikki kolme.