— Ajatellaan täällä sentään paljonkin, hymyili Eero. — Mutta käydäänpä tupaan takaisin, jos jotain syötävää saataisiin.
— Aa niin, syödähän meidän piti.
— Nälkä se on tosiaankin kaukana tämmöisestä linnunpesästä.
— Älä joutavia. Olisit päivän, niin näkisit.
— Mutta kuule, Eero, ruvetaan nyt vakaviksi. Meidän oli vähän niinkuin aikomus jäädä tänne yöksi?
— Kuinka muuten? Jos yksi suostuu lattialla eli penkillä makaamaan, niin riittäähän sänkyjä kahdelle.
— Entäs isäntä itse?
— Minä olen sen yhden puolella, että tasapaino syntyisi.
— No ei se koskaan käy päinsä, että isännän omasta sängystään ajaisimme…
— Jättäkää se huoli minulle. Nyt painakaa puuta. Voi, onhan se vesikin jo jäähtynyt kasarissa. Täytyy sytyttää uudelleen.