— En sentähden lähde, että sinä olisit käskenyt, sillä sitä et ole tehnyt, enkä sentähden, ettei minulla täällä olisi millä tarpeeni tyydyttää; vaan sentähden, että yksi puuttuu: mielenrauha ja hengenilo… Älä luule, eno, että olet sinä tai että on kukaan siihen syyssä — mutta sitä, jota sieluni kaipaa, en löydä täällä! Anna minun mennä sitä etsimään oman onneni nojaan!
Hovineuvos oli ehtinyt tyyntyä.
— Tekisi mieli suuttua ja syytä olisi, ellen pitäisi koko tuumaasi niin tuulesta temmattuna! Oletko puhunut tästä tyhmyydestä tädillesi?
— En ole.
— Pelkäsitkö…?
— En ole vielä ehtinyt. Katsoin oikeaksi ensin ilmottaa sinulle.
— Hm.
Hän nousi ja lähti aukasemaan oven. — Oletko siellä, Linda?
Pistäyppä täällä! hän huusi.
Viereisestä huoneesta kuului myöntävä vastaus ja Eeron täti ilmestyi kynnykselle ystävällisen uteliaan näköisenä.
Hovineuvos osotti kädellään Eeroa.