— Tämä junkkari tässä aikoo kiittää meitä vieraanvaraisuudestamme ja pötkiä tiehensä.
Ja hän palasi sohvalle istumaan.
— Mitä?… mitä sanot? kysyi täti huolestuneena. — En sinua käsitä, Kaarlo.
Hän istuutui nojatuoliin pöydän luo.
— Luuletko minun sitten käsittävän? Asia on niinkuin sanon. Eero on meihin kyllästynyt ja aikoo muuttaa pois… Kysy häneltä itseltään.
Täti (Eeroon katsoen). Eero!… Mitä tämä on?
Eero. Älä kovin hämmästy, rakas Linda tätini, äläkä minua väärin käsitä. Eno minua pilkkaa väittäessään, että muka olen teihin kyllästynyt — oh, täti, kyllä sinä tiedät, että sinua vilpittömästi rakastan —, mutta asianlaidan toinen puoli on niinkuin kuulit: aion luopua nuoruuteni kodista ja lähteä maailmaan aatteeni puolesta taistelemaan.
Hovineuvos. Siinä sen kuulet.
Täti. En sittenkään käsitä… Aiotko jättää tämän kotisi, Eero?… Etkö täällä viihdy?… Oletko sinä nyt taas, Kaarlo, loukannut Eeroa hätäilemiselläsi?
— Minä! äännähti hovineuvos, nousi ja kävi kaapin luo takkia vaihtamaan.