Eero. En jätäkkään. Joskin pois muutan, käynhän täällä usein luonasi, sinun ja enon luona. Ole iloinen ja tyyni nyt, kun tunnen minäkin voiton riemua rinnassani.
Täti. Oi lapsi…
Hovineuvos, (toiselta puolen huonetta). Koska sinulla on aikomus lähteä talosta?
Eero (irrottaen kätensä tädin kaulasta). En aivan hetkeä tiedä… niin pian kuin mahdollista…
Täti (rukoilevasti). Ei nyt vielä aivan heti!
Hovineuvos. Mistä lähtösi riippuu? Onko sinulla kumppania vai etkö tiedä minne mennä?
Eero (punastuen). En aivan sitäkään… Ehkä muuten Aarno seuraa mukana.
Hovineuvos. Vai Aarno! Et suinkaan ketään viekottele tyhmyyksiä tekemään, joita sitten saavat katua?
Eero. En, eno. Sen olen onnekseni oivaltanut. Vapaasta tahdosta Aarno seuraa, jos seuraa.
Hovineuvos. Hm… ken teidän vehkeitänne arvaa… No niinkuin sanoin, minä pesen käteni. Saat itse vastata puolestasi ja toivon, ettet meitä häpeään saata, niinkauvan kuin olemme sinusta laillisessa edesvastuussa.