Emäntä katsoi taas ylös ja jatkoi vähän vilkkaammin:
— Vai Herrmannin Janneko se tänne neuvoi? Ollaanko vanhojakin tuttuja?
— Kouluajoilta. Janne erosi jo viidenneltä luokalta, minä olin silloin seitsemännellä. En ollut häntä neljään vuoteen nähnyt, mutta hän tunsi minut kuitenkin nyt, kun tavattiin.
— Ylioppilaitako herrat ovat? Eero hymyili:
— Ylioppilaita ollaan.
Tämän tiedon annettua näytti siltä, että emäntä käsitti.
— Olisiko aikomus jäädä kauvaksikin aikaa asumaan? hän kysyi.
— Luultavasti kevääseen saakka… tarkotan: kesään saakka.
Emäntä näkyi miettivän.
— Meillä kun ei ennen ole ollut talvivieraita, hän tuumi, — jahka käyn isännältä kysymässä… Herrat on hyvät ja istuu niin kauvan.