— Kiitos, ei sinun tarvitse vaivata itseäsi. Nuori oppinut heitti pikaisen silmäyksen Eeron kalpeihin kasvoihin.
— Hyvä, hän sanoi, — raitis ilma poistaa tuon pahoinvoinnin.
Mutta Harry katsoi Eeroon tutkivasti ja pitkään. Häh ymmärsi ja punastui, vaan ei puhunut mitään.
Tuomo ei tehnyt huomioita, sillä hän ajatteli vastausta oppineen puheelle.
Huoneessa olijat keskustelivat pitkän aikaa samasta aineesta, tulematta varsinaiseen loppupäätökseen. Näytti kuitenkin siltä, kuin voitto olisi jäänyt oppineen puolelle. Hän oli niin loogillinen ja terävä, ja muun muassa ystävällisesti varotti Tuomoa ja Aarnoa kadottamasta itsenäisyyttään.
— En suinkaan tahdo väittää, että olisitte kokonaan Eeron vaikutuksen alaisina, mutta olkaa kumminkin varuillanne. Ihminen joutuu niin helposti toisen johdon alle, ellei hän järkähtämättä pidä logiikasta kiinni.
Eero ei tätä kuullut, eikä tietysti kukaan hänelle siitä kertonut, mutta tämän kerran perästä puhuttiin vielä harvemmin ja vielä enemmän ohimennen mökkituumasta.
Jopa Aarno kerran kevättalvella arveli:
— Ei siitä taida tulla mitään, siitä meidän mökistämme.
— Kuinka niin? Eero kysyi.