— Pukekaa joutuun nyt, pojat, odottaa teitä vielä jotakin hauskaa.
— Mitä se on? kysyi Aarno puoleksi epäilevästi.
— Saatpa nähdä… No voinhan sen sanoakin. Ja Eero lisäsi riemusta värähtelevällä ja vähän salaperäisellä äänellä:
— Kirjani on nyt valmistunut.
— Ahaa! oo! ihmettelivät ystävät ja Aarno tokaisi: — siksipä oletkin niin haltioissasi!
— Niin, joutukaa nyt, niin saatte lukea jonkun kappaleen kahden kesken ja sitten minun kuullen arvostella, sanoi Eero ja viimeisen kerran otsaansa pyyhkäisten palasi takaisin työnsä ääreen.
Uutinen oli jännittävä ja intoa se loi Aarnon ja Tuomon liikkeisiin. Pian he olivat pukeutuneet, ja samassa Eero toi heille paperitukon, mutta palasi itse takaisin kamariinsa, sulkien oven jälkeensä.
"Nuorukaisen mietelmiä" lukivat Aarno ja Tuomo kansilehdellä ja selailessaan huomasivat kirjassa olevan kolme osaa nimeltään "Epäilyksiä", "Kahlehdittu järki" ja "Vapaa järki". He päättivät alottaa alusta, ja Tuomo ryhtyi lukemaan ääneen samoja "Epäilyksiä", joissa Eero kertoili omista kokemuksistaan yliopistossa.
Hän punastui lukiessaan, Aarno samaten, ja selvästi näkyi, että pojat olivat ristiriitaisten tunteitten vallassa. Kun "Epäilykset" oli läpi luettu, Tuomo teki pysähdyksen, ja molemmat istuivat ääneti.
— Kuule, emmeköhän nyt puhu suoraan Eerolle, millä kannalla asiat ovat? kysyi Tuomo vihdoin.