— Saatanan kyttä! Itse pelaa yökaudet upseerikasinolla, ja eivätkö liene nytkin iltayön juoneet ja lyöneet korttia pöytään.
Hän iskee äkäisesti herra luutnantin oveen rystysillään.
— Jaha, kuuluu ääni oven takaa.
Kemppi menee sisään ja ilmoittaa:
— Herra luutnantti, tässä olisi saikkaa.
— Saikkaa? Mitä suomea se on? Mitä te viisastelette?
— Herra luutnantti, siksi olen kuullut sitä sanottavan.
— Lurjus! Nähtävästi jäi se eilinen vähälle. Harjoituksia täytyy jatkaa.
Kemppi saa toimitella palvelustehtävää teen juonnissa ja puhdistaa ja kiilloittaa luutnantin saappaat. Sitten saa hän tehtäväkseen ilmoittaa, että esikunta on silloin ja silloin lähtövalmis.
Sumuisen aamuilman täytti lähdön häly. Kuormia tehtiin ja juhtia pisteltiin aisoihin, upseerien ratsuja sonnustettiin kuntoon, telttakankaat hurahtelivat alas tangoiltaan, ja sotamiehet käärivät ne ja kaikki kapineensa tottuneesti kasaan.