MAANTIETÄ PITKIN
Kirj.
Pentti Haanpää
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.
SISÄLLYS:
Elämän valtatieltä
Hengen lähtö
Viimeinen hauta
Vaalenneiden luiden tarina
Äiti ja poika
Tilanomistajan aamu
Mäki autiolla mustassa yössä
Heinähelteisen kesäpäivän tapaukset sekä epilogi
Huhtikuinen yö
ELÄMÄN VALTATIELTÄ
Hiilakan sininen oli taivaan kumu, aurinko hehkui, helteinen ilma ikäänkuin värisi, suhisi, kuten joku kesäinen valtias olisi pitkin, näkymättömin sormin yritellyt soittaa sillä sävelen.
Nurmikoilla, vehreillä niityillä kaatui heinä väkevänä ja lemuavana, kaatui, kuivui ja tungettiin kasoihin. Suuri oli siellä touhu! Ruohon juuressa soitteli sirkka surunvoittoisesti; lieneekö sekin sahannut sirisevin sahanlajein poikki makeanpunaisia apilannuppuja, päivänkakkaran runkoa, harakankukkia, kirpeitä ja keltaisia, koko kesäistä kasvikuntaa.
Mutta suuri talo seisoi jykevin, korkein seinin helle-hiljaisena. Pääskyset, mustin, haarahelmatakein, punaisin leukalapuin, elivät vain kiivasta elämää. Sata savimajaa oli niillä jyhkeän talon räystäitten alla ja majoissa juuri päivänvalon nähneet jälkeläiset, paljaat, pienet rääpisköt, olivat vailla ruokaa. Siksipä epälukuisten pääskysien sakset leikkoivat ilmaa ja surma oli suuri iloisesti inisevien sääskien, synkeästi pörisevien kärpästen ja kaiken ilmassa ahertavan hyönteiskansan keskuudessa. Mutta takapihalla, lautakasoissa turisivat ylettömästi paisuneet, kellanpuhuvat kärpäset huoletonna mässäten ja nautiskellen. Onpa kuin niiden olisi hyvä elää maailmassa.