Voitko paremmin, lapseni? kysyi hän arasti.
Sinäkö? huudahti tyttö hämmästyneenä ja katsoi pappiin, sinäkö hengen mies tulet tänne kurjan luokse? Oi, minä olen rajattoman onneton, ja sinähän itse näit, kuinka suuri Jumala itse minut hylkäsi.
Emanuel muisti samassa kansan uskovan huonoksi enteeksi sen, että ehtoollista antaessa öylätti särkyy tai putoaa maahan.
Rakas lapseni, sanoi pappi, minä itse olen syypää siihen, mitä tapahtui; käteni vapisi, sillä nukuin edellisenä yönä vähän ja huonosti. Minua kiihotti myös Mariankuvan johdosta syntynyt mellakka, ja tästä tuo onnettomuus aiheutui. Pyydän sinulta sitä anteeksi. — Ja jos sinulla ehken vielä on jotain sydämelläsi, mitä et saanut ilmaistuksi rippituolissa, suuren ihmistungoksen vuoksi, niin seisoo tässä edessäsi nyt Jumalan palvelija.
Melkein vaistomaisesti käytti Emanuel kiertotietä, saadakseen pappina kuulla, mitä hän ihmisenä mielellään tahtoi tietää.
Sinä olet kovin hyvä, vastasi tyttö, nousten vuoteellaan, ja sinun hyvyytesi tekee sydämeni jälleen lämpimäksi. — Olen usein kuullut, että löytyy sellainenkin rippi, missä rippi-isälle kerrotaan koko entinen elämä; niin, onkohan sitten elämä kokonaisuudessaan syntiä? — Mutta vaikka ei olisikaan, tahtoisin sinulle sellaisen tunnustuksen tehdä.
Siihen oli Emanuel ilolla valmis.
Tyttö nousi ylös, työnsi puusalvan oven eteen, pyyhkäisi kiharat kalpeilta kasvoiltaan, ja aikoi polvistua jakkaralle papin eteen.
Emanuel esti sen; tavallista on, että yleisripin aikana rippi-isä ja rippi-lapsi istuvat vieretysten, aivankuin ystävykset, sillä yleisrippi ei ole niinkään synnintekijän itsesyytöstä, vaan enemmänkin ihmisolennon sisimmän avaamista ja neuvottelua sielunpaimenen kanssa siitä, miten tämän olennon viat ja puutteet voitaisiin poistaa ja korjata.
Ulkoa kuului liikehtivien pyhiinvaeltajajoukkojen kohinaa ja tohinaa; pieniä ikkunoita puisteli joskus tuulenpuuska.