Et sinä ole yksin, rakas lapseni! kuiskasi pappi ja asetti kätensä tytön pehmeille kiharoille, ja tytön pää vaipui hänen rinnalleen.
Tällainen tunnustus tekee niin kovin hyvää, nyyhki Maria; nyt minusta jo tuntuu paremmalta. — Kunpa vain voisin jäädä luoksesi, hyvä, rakas herra pastori.
Seurasi äänettömyys. Ulkona tihkui sade ja tuuli pieksi pisaroita ikkunaa vasten. Silloin suuteli rippi-isä rippilastaan otsalle.
Oikeastaan teki emännöitsijä Gertrud papille hyvän palveluksen sillä, että hän alhaalla kyökissä niin äänekkäästi paapotti Paterista, jota ei löydetty kotoa eikä kirkosta, sillä-aikaa kun toivioretkeläiset pitivät mitä päättömintä melua. Kurjalassa ei ollut enää minkäänlaista järjestystä; vihdoinkin täytyi kai ilmoittaa siitä luostarille, että olot korjautuisivat.
Perikadon partaalla.
Eräänä myöhäisenä iltana, taivaaseenastumisjuhlien päätyttyä, valmistautui suuri osa toivioretkeläisiä paluumatkalle. Vielä kerran toimittivat he kuvan edessä eriskummallisia hartaudenharjoituksiaan; monet näyttivät olevan halukkaita vielä nostamaan kuvan paikoiltaan ja kulettamaan sitä ympäri vuorenlakea ja vieläpä olisivat monet halunneet viedä sen mukanaan kotiinsa, saadakseen pitää jumalallisen auttajansa ikuisesti luonansa.
Emanuel esti sen ankaroilla sanoilla. Tällaista kuvan palvelemista saattoi seurata kuvan ryöstö. Olihan tänään nähty, mitä kiihkonvaltaamat mielet saattoivat tehdä. Kivi putosi hänen sydämeltään, kun suuri osa pyhiinvaeltajista poistui kokonaan, ja hän antoi heille mielellään kunniasaaton. Täydellisessä papin juhlapuvussa seurasi hän joukkoa aina vuorenrinteelle saakka. Siellä antoi hän heille papillisen siunauksensa ja palasi takaisin.
Sade oli lakannut, mutta vuorenseinämillä riippui sumuhattaroita ja vuorenhuiput olivat harmaan pilven peitossa. Raskas tunnelma oli luonnossa, samantapainen kuin se raskasmielisyys, mikä painosti nuoren papin sydäntä.
Kun hän näin astui kirkkoon vievää kosteaa hiekkatietä myöten, tapasi hän Marian, ihmeellisen rippilapsensa. Maria oli tointunut ja tahtoi nyt hiljaa ja surullisena taas lähteä pois siltä paikalta, minne hän kaihoten ja toivoen oli tullut pitkien matkojen takaa.
Etkö aio sanoa minulle hyvästiä? kysyi pappi häneltä.