Emanuel lähestyi tätä nuorukaista; ja katso, silloin huomasi hän pojan jaloissa pensaaseen piiloutuneena — erään naisen.
Molemmat vaikenivat. Pappi koetti voittaa hämmästyksensä.
Gaiser-Bimel! sanoi hän vihdoin, onko tämä heinäntekoa?
Silloin hyppäsi nuorukainen esiin pensaasta ja vastasi iloisen rohkeasti:
Kyllä, tämä on heinäntekoa.
Ja sinä, tule sinäkin vaan esille, huusi Emanuel yhä piileksivälle naiselle, ja sano minulle, kuka teidät asetti yhdessä tuonne pensaaseen?
Me olemme yhdessä kasvaneet pensaassa, niinkuin rakas jumalanäitimme ylhäällä Kurjalanvuorella, vastasi Bimel silmiä räpyttäen.
Nainen, joka nyt hitaasti vääntäytyi esiin oli nuori ja uhkea, mutta ruskeat kiharat riippuivat aivan liian pörröisinä hänen kasvoilleen. Hän otti kiven ja aikoi sillä heittää käärmettä.
Sinä inhottava elukka, tämä on kokonaan sinun syysi! Vaikka suu olisi kiinninaulittu, niin täytyy sittenkin parkaista, kun tuommoinen pahanhengen elävä juoksee äkkiä jalan yli.
Käärme oli kuitenkin jo aikaa sitten hävinnyt vuorenrakoon, ja pappi sanoi totisena: