Minä luulen aivan varmaan, että tässä teki käärme ihan päinvastoin kuin paratiisissa.
Herra pastori! huusi nyt nuorukainen ja tarttui rohkeasti tytön käteen, minkä sille voi? Tämä on minun Ursulani! — - Ja mitään pahaa ei ole tapahtunut.
Jos niin on, niin miksi ryömitte pensaaseen? kysyi pappi.
Sentähden, tuumasi vuohipaimen, kun arvoisa herra pastori saarnaa usein niin ankarasti.
Tämä oli näennäisesti hupsun vastaus, mutta se katkeroitti ankaraa periaatteen miestä.
Sinä olet teeskentelijä, sanoi hän kiivaasti pojalle. Ihmisten edessä tahdot sinä leikkiä pyhää ja erakkoa, luot silmäsi maahan kulkiessasi naisten ohi, — ja tämän teet sinä voidaksesi sitten salassa harjoittaa irstaista elämääsi. Ja rippituolissa vaikenet sinä siitä. —
Teen sen siksi, että se on minun salaisuuteni, kuiskasi Bimel pää alaspainuneena.
Mutta Herra meidän Jumalamme näkee salaisuudetkin!
Niinhän minäkin ajattelin silloin, kun vaikenin.
Sinä olet pilkkaaja! huusi pappi. Ihmiset sanovat sinua yksinkertaiseksi; mutta nyt tunnen minä sinut paremmin: sinä olet viekas, salakavala, ehken vielä pahempaakin!