Nyi seurasi kaikkia tyydyttävä selitys asiaan. "Miksi pukeusit virsuin,
Ristoni?" kysyi Anna.
"Siksi että muistasit minua siitä ajasta, jolloin kävin pestinotossa".
Anna riemuitsi nyt kun pikkulapsi, koko talon väen huusi hän riemuiten katsomaan kuinka komea Risto oli.
"Lähdemme nyt Ollin luokse, varmaan hänkin ihastuu, kun näkee sinun kersantin asussa", liverteli Anna. "Malta minä menen ennen ja narraan Ollia, että iso sotaherra tullee häntä kahtomaan", jatkoi Anna liverrellen.
"Ei, pullani, emme narraa Ollia, hän voisi ehkä pelästyä".
"Olinko nyt tyhmä, Risto? Anna anteeksi, minä olen niin iloisella mielellä etten voi hillitä itseäni".
"Annani, ole sinä iloinen, samoin olen minäkin", vakuutti Risto.
Molemmat menivät nyt Ollin luokse.
"Tässä saan esitellä kenraali Risto Rytkösen!" huusi Anna Ollille.
"Kersanttikin piisaa", nauroi Risto.