Ihminen ja Kyykäärme.
Ken pahaa auttaa pian saapi katua.
Kyykäärmeen kylmänkankeana nosti mies
Ja hautoi povessa, vahingoksens armias.
Tuo virkistynnä kohta tappoi ihmisen.
Kuin toinen kysyi syytä pahan tekonsa, 5
Hän vastas': ett'ei kukaan auttais' pahoja.
Satu 20
Ahne on kullan vartia, ei haltia.
Repo ja Lohikäärme.
Kuin repo maata kaivoi pesää tehdäksens
Ja kuopei syvemmälle sala-retkiä,
Hän viimein joutui lohikäärmeen luolahan,
Ku vartioitsi kätkettyjä varoja.
Tuon nähdessä: suo tapaturmain anteeksi, 5
Rukoili ensin; sitte hyvin nähdessäis
Kuink' vähän kulta mulle sopii suuhuni
Niin vastaa leppyisesti kysymyksiini:
Min hyödyn vaivastasi saat, min kunnian,
Kuin valvoin pimeässä ikäs kulutat? — 10
En mitään, sanoi; mutta tämä ylhäisen
On mullen säännös. — Siis et ota itselles
Etk' anna muille mitään? — Niin on säännetty. —
No, älä suutu, totta jos ma sanelen:
On onneton jokainen sinun kaltaises. 15
Sun täytyy mennä minne menivät entiset,
Siis huolella mitä hullull' vaivaat mieltäsi?
Sen sanon, saita, sull', ilo perillistesi,
Ku suitsun kiellät jumalilt', eineen itseltäs,
Joka nurkumielin kuulet soiton helinää 20
Ja jota huilun ilo-ääni itkettää,
Kun särpimien hinta panee huokaamaan,
Joka äyrin lisätäkses perinnöllesi
Taivasta kiusaat häpiällä petoksen:
Viel' käärin-liinojakin vaadit huonoja 25
Näin vähentääkses hautajaisten kuluja.
Satu 21.
Ei paranteleminen häpiäksi.
Phaidros saduistansa.